1. yle.fi
  2. Uutiset

Pekka Ervasti: Arkadian Puuhamaa

Eduskunnan istuntosali on kuin HIFK:n matsi. Aina sattuu ja tapahtuu, kirjoittaa Pekka Ervasti blogissaan.

Yle Blogit
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Pelkkää perustuslakia ja eduskunnan työjärjestystä lukemalla maallikko voisi luulla, että Arkadianmäellä sitä vain lakeja säädellään - mitä joskus vähän siinä sivussa ehkä politikoidaan. Tylsää!

Aika yleinen on ollut sekin käsitys, että jos nyt jotakin vakaat ja arvokkaat valtiopäivämiehet ja -naiset joskus virka-aikana pelailevat niin korkeintaan kuuden vuoden välein vähän presidenttipeliä. Boring!

Yleinen maailmankuva tältä osin romahti, kun työväenliikkeen lööppijulkkisuuden kärkietenijä Mikael Jungner (sd.) hurautti Arkadianmäelle saksalaisvalmisteisella avoautollaan ja parkkeerasi älypuhelimensa istuntosaliin. Nyt kansa tietää, että se voi edustajansa välityksellä pelata istuntosalissa vaikkapa hauskaa kännykkäpeliä Clash of Clans. Ei anneta tylsän täysistunnon ankeuttaa.

Mutta totuus kuitenkin on, että Jungner ei suinkaan ole ensimmäinen, joka on osannut hyödyntää nykyaikaisten sähkölaitteiden tarjoamia mahdollisuuksia paeta lainsaadäntötyön ikävyyttä. Ennen kännyköitä kansanedustajilla oli hakulaitteet, joissa oli myös rivakka värinätoiminto. Eräs naisedustaja onkin tunnustanut vetäytyneensä joskus istuntosalin tylsyydestä työhuoneen puolelle, istuneensa hakulaitteen päälle ja soittaneensa oman numeroonsa. Friskaa kuulemma kummasti.

Jungner ei suinkaan ole ensimmäinen, joka on osannut hyödyntää nykyaikaisten sähkölaitteiden tarjoamia mahdollisuuksia paeta lainsaadäntötyön ikävyyttä.

Salissa kuvatun kaltainen aktiviteetti saattaisi edelleenkin herättää huomiota ja puhemieheltä lasahtaisi värisyttäjälle huomautus eduskuntatyön häiritsemistä, mutta kyllä salissakin on puuhattu yhtä ja toista sellaista, mikä ei äkkiseltään näyttäisi kuuluvan valtiopäiväntoiminnan ydinalueeseen.

Jos urheilusuorituksista aloitetaan niin esimerkiksi muinaisen SMP:n entinen kansanedustaja Pentti Skön pitää edelleen nimissään eduskunnan tekohampaiden heittoennätystä. Joskus 1980-luvulla hän ulkoisti purukalustonsa kesken puheenvuoron ja suoraan puhujakorokkeelta. Ennätys on kuitenkin epävirallinen, koska kyseessä oli yöistunto ja paikalla liian vähän todistajia, jotta tulos kelpaisi Kansainväliselle Tekohampaidenheittoliitolle (KTHL). Tokkopa asiasta on merkintää edes eduskunnan virallisissa pöytäkirjoissa. Niihin merkitään kyllä satunnaisesti välihuudot, mutta ei juuri koskaan proteesien irtoamisia.

Istuntosali saattaa joskus olla meluisa paikka ja jakarandatuolit ovat tunnetusti epäergonomisia, mutta nämä seikat eivät koskaan ole estäneet edustajia silloin tällöin akkreditoitumasta Höyhensaarille - varsinkin jos edellisenä iltana on mennyt pitkään kaupungilla sidosryhmätapaamisissa ja kontaktipintojen hieronta on vienyt voimat tyystin. Silloin on isänmaan kokonaisedun kannalta parasta ottaa tyynesti tupluurit vaikkapa kesken lisäbudjettikeskustelun.

Arkadianmäen kollektiivisessa muistissa on mm. SMP:n entinen puheenjohtaja Pekka Vennamo, joka muutti käsitteen Power Nap konkreettiseksi kuorsaukseksi jo ennen kuin unitutkijat olivat edes keksineet koko termiä. Nyt edustajille on hankittu talon puolesta torkkupeitot ja tällä pyritään ohjaamaan ettonet-toimintoja istuntosalista työhuoneiden sohville.

Ennen kännyköitä ja tabletteja kansanedustajat olivat pakotettuja salakuljettamaan saliin muutakin lukemista kuin hallituksen lakiesityksiä. Kauko-objektiivilla varustettu lehdistön haukansilmä paljastikin aikoinaan kristillisten Esko Almgrenin paheksumassa iltapäivälehden keskiaukeaman tyttökuvaa oikein ajan kanssa. Sellaisen session jälkeen on edustajalla hyvät pohjatiedot lähteä laatimaan kirjallista kysymystä iltapäivälehtien säädyttömästä sisällöstä, joka tuntuu koko ajan huolestuttavassa määrin lisääntyvän.

Ei anneta tylsän täysistunnon ankeuttaa.

Jos salista on jostakin syystä paikko olla poissa, vaikka äänestykset ovat kesken, ei sekään tuota ongelmaa kekseliäälle edustajalle. Kokoomuksen nuoret leijonat keksivät aikoinaan työntää tulitikun pätkiä äänestysnappuloiden väliin, kun budjettiäänestyksissä piti monotonisesti painaa samaa nappulaa ja kahvihammasta kolotti aivan vietävästi. Käryhän siitä kävi, mutta maine senkun kasvoi. Myöhemmin sateli ministerisalkkuja ja maaherranpaikkojakin putoili.

Kuten tunnettua kollegaa ei istuntosalissa saa nimittää valehtelijaksi, vaikka tämä kehuisi hallituksen kuntauudistusta. Sen sijaan Paavo Lipposen (sd.) hallituksen aikana ei pääministeriltä ollut ollenkaan kiellettyä pyyhkiä pöytää oppostiolla yleensä ja Mauri Pekkarisella aivan erityisesti. Ne olivat dramaattisia aikoja, kun koko istuntosali näytti muuttuneen vapaaotteluhäkiksi. Hävinneet kerättiin nahkurin orsille.

Rauhallisempina aikoina ja varsinkin pitkäpiimäisten iltaistuntojen aikana puhemiehet ovat riviedustajia hankalammassa asemassa. He eivät vetovuoronsa aikana voi poistua korokkeelta lainkaan. Sauli Niinistö (kok.) täytteli sudokuja ja Mikko Pesälä (kesk.) opetteli ulkoa runoja. Demarien Jukka Mikkola puolestaan opiskeli ulkoa kaikki keskustan lestadiolaisedustaja Kyösti Karjulan lasten nimet.

Se oli kova rasti, sillä lapsia on kahdeksantoista.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö

Lue seuraavaksi