1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Vankiladiakoni saa karskimmankin rikollisen kyyneliin

Diakoni Tuula Karjalainen on yksi sadasta Vaalan Pelson vankilan työntekijästä, joka ohjaa ihmistä rikoksettomaan elämään. Vangin elämän karut käänteet saavat tunteet pintaan myös diakonille.

Pelson vankila
Pelson vankila

Tuula Karjalainen hypistelee käsissään avainnippuaan, jolla pääsee jokaisen Pelson vankilan lukitun oven taakse.

- Kun tulin tänne, sanottiin, että lukitse jokainen ovi, joka on jo ennen sinua lukittu. Avoinna olevat ovet voit jättää auki.

Kulkiessaan vankilan tiloissa diakoni sanoo alitajuisesti kurkkaavansa selän taakse. On tärkeää tietää kuka on takana.

- Turvattomuuden tunnetta en ole koskaan kokenut, vaikka tässä minun piskuisessa työhuoneessani on istunut kaikenlaista rikollista.

- Vangit pitivät kuin kukkaa kämmenellä. Olen aina sanonut, että vaikka olisi minkälainen vanki, nostaa hän naisen kämmenelle.

Iän tuoma kokemus näkyy diakonin työssä lempeinä otteina. Tuula Karjalainen kokee, että äidillinen läsnäolo tuo esim. keskustelutilanteeseen arvojärjestyksen, silloin hän on hiukan vangin yläpuolella.

- Kerran yksi monesta murhasta tuomittu karski vanki taputti minua olkapäälle ja sanoi, että kuule tyttö, sinä olet minulle niin kuin äiti.

- Viime viikolla oli mukava, kun kävelin selliosastolla ja kesken toisen ihmisen kanssa juttelun yksi vangeista huusi, että Tuula, Tuula nyt on asiaa. Avasin sellin oven ja aloitin keskustelun. Koen, että kun olen itse vankisellissä, se on vangille luonnollisempi ympäristö. Hän voi istua oman punkkansa reunalla ja me voimme siinä keskustella. Eristetyn vangin kanssa meillä on kalteriseinä välissä.

Diakoni yrittää löytää ihmisen rikoksentekijän sisältä

Kuunnellessaan vankia Tuula Karjalainen haluaa pitää yllä kodikasta ja luonnollista yhteyttä.

- Ihmisiä he silti ovat, vaikka ovatkin tehneet rangaistukseen johtaneita asioita. Tekoa ei voi koskaan hyväksyä, mutta tehtäväni on löytää vangin puvun alta ihmisyys, ja puhua sen kanssa.

- Olen joskus miettinyt vankien elämäntilanteita, joissa pahatkin rikokset on tehty, että olisiko sitä itse tehnyt samassa tilanteessa samoin. Olisinko itse täällä vankina, jos olisin ollut siinä tilanteessa vaikka puolustamassa itseäni tai perhettäni.

Moni vanki kyselee, että onko hänellä edes oikeutta elämään.

Tuula Karjalainen

Diakoni Tuula Karjalainen muistaa erään ylivartijan ihmettelevän kysymyksen, joka koski liikuttuneita vankeja. Kuinka hentoinen nainen saa karskin rikollisen itkemään?

- Joskus itsetunnonkin rakentaminen alkaa niinkin pienestä kuin tervehtimisestä. Yksi vanki oli aivan hämmästynyt, kun sanoin hänelle päivää. Hän kysyikin, että pidänkö häntä ihmisenä. Moni vanki kyselee, että onko hänellä edes oikeutta elämään.

- Ja kyllä täällä kuulee vangin olevan valtavan huolissaan aiheuttamastaan pahasta, ja sen teon vaikutuksesta toisiin ihmisiin. Myös läheisten tilanne ja kohtalot huolestuttavat.

Yksi asia saa Tuula Karjalaisen mietteliääksi. Huumeet vetävät rikoksentekijän kierteeseen, josta on liian vaikea vapautua.

- Silloin kun tulin tänne, oli alkoholi syyllisenä moneen rikokseen. Ennen mies saattoi juoda maansa, perintönsä ja menettää perheensä. Tänne tultuaan hän kuntoutui, palasi takaisin raitistuneena, ja sai mahdollisesti perheensä takaisin.

- Mutta nyt kun on huumeita ja sekakäyttöä, johon liittyi todella rikollista toimintaa ja pahoja piirejä. Vapautunutkin saa koko ajan olla katsomassa selkänsä taakse, että kenelle on velkaa ja kuinka paljon. Huumeet myös syövät ihmistä pahasti sisältä päin.

"Sielunhoitajan onni olisi huono muisti"

Vanki kokee kovana vapauden menetyksen, erityisesti mitätön yhteydenpitomahdollisuus läheisiin ahdistaa.

- Ensikertalaiselle on kova kolaus, että täältä ei pidetä mitään yhteyksiä ulkomaailmaan. Ei ole nettiä, eikä kännyköitä. Täällä olevan on hoksattava se, että vankilassa seurana on vain henkilökunta ja muut vangit, jotka myös ovat tehneet pahoja asioita.

Usein vanki kysyy, että miten diakoni vankilassa työskentelee.

- Sanon, että minun kanssani voi puhua maan ja taivaan väliltä olevista asioista. Erityisesti ne kuolemaan liittyvät asiat voivat jäädä puhumatta, kun vangin riskialttiiseen rikolliseen elämään voi kuulua esim. kavereiden tai ystävien menetyksiä.

Vangin mietteisiin nousee myös vankeuden jälkeinen vapaus.

On mukavaa, kun he muistavat minua kirjeellä tai postikortilla.

Tuula Karjalainen

- Ihmisellä on aikaa elää läpi täällä omia asioitaan ja pähkäillä useita mahdollisuuksia. Vanki voi miettiä kuinka jaksaa istua pitkän tuomionsa loppuun asti. Paljon puhutaan tulevasta.

Lähes 26 vuotta Pelsolla työskennellyt Tuula Karjalainen myöntää kuulleensa monen tarinoita kirjan edestä.

- Luin jostakin, että tässä työssä olisi hyvä, jos ei muistaisi kaikkea, ettei tarvitsisi kantaa niitä asioita mukanaan.

- Monta kertaa mietin, että mitähän tapaamilleni vangeille kuuluu nyt. On mukavaa, kun he muistavat minua kirjeellä tai postikortilla. Joku voi soittaakin ja kertoa, että on saanut lapset pois huostasta, löytänyt työpaikan ja elämä on asettunut paremmille raiteille.