Isohaaran voimalaitoksella kohtaavat historia ja nykyaika

Kemijoen ensimmäisen voimalaitoksen, Isohaaran, turbiinit pyörivät yhä alkuperäisillä laakereillaan. Yli kuusikymmentä vuotta sitten asennettu rauta kestää, mutta miksi turbiinit pyörivät vastapäivään?

Kotimaa
Isohaaran vanhan voimalaitoksen generaattori. Kylteissä tekstit Baldwin ja Westinghouse.
Antti Heikinmatti / Yle

Kemijoen vesistöön ensimmäisenä rakennettu voimalaitos, Isohaara, valmistui 1949. Siitä alkoi suurjoen historia sähköntuotannossa ja samalla asema lohijokena mureni.

Nykyään voimalaitoksella kohtaavat historia ja nykyaika, sillä vaikka automaatio ja modernit säätölaitteet ovat korvanneet alkuperäiset osat, on perustekniikka yhä vuosikymmenten takaa, kertoo käyttöinsinööri Jarno Onnela PVO Vesivoimalta.

- Vanha tekniikka on pääosissa. Automaatiota on lisätty ja digitaalitekniikkaa, mutta esimerkiksi vanhat turbiinit pyörivät vielä alkuperäisillä laakereillaan. Juoksupyörä ja generaattorin staattori on vaihdettu 1985, mutta muuten alkuperäistä rautaa on vielä paikallaan, Onnela sanoo.

Isohaaran vanha voimalaitos tekee sähköenergiansa putoavan veden energiasta. Putouskorkeus yläaltaasta voimalaitoksen alle nollaveteen on 12 metriä. Turbiineille vesi otetaan pyörteisiä kanavia pitkin, jotta veteen saadaan myös pyörivä liike.

- Vesimäärää säätämällä vastataan generaattorin momenttiin. Pystymme ottamaan maksimissaan 1100 kuutiometriä vettä sekunnissa laitoksen käyttöön, Jarno Onnela selostaa.

Tarinan mukaan laiva, joka kuljetti USA:sta tilattuja turbiineja upposi. Tilalle lähetettiin toiset, jotka oli alun perin tarkoitettu johonkin Etelä-Amerikan maahan.

Jarno Onnela

Vastapäivään pyörivät turbiinit laitoksen erikoisuus

Vanhan puolen kaksi turbiinia ovat pystyssä. Uudella, vuonna 1993 valmistuneella voimalaitoksella turbiinit ovat vaaka-asennossa. Turbiinit pyörivät eri suuntiin - uudella laitoksella tavanomaisesti myötäpäivään, vanhalla laitoksella "väärään suuntaan" eli vastapäivään.

- Turbiineihin liittyy mielenkiintoinen legenda. Tarinan mukaan laiva, joka kuljetti USA:sta tilattuja turbiineja upposi. Tilalle lähetettiin toiset, jotka oli alun perin tarkoitettu eteläiselle pallonpuoliskolle johonkin Etelä-Amerikan maahan, Onnela paljastaa.

- Siitä johtuu, että vanhan laitoksen turbiinien siivet ovat "väärään suuntaan" eli ne pyörittävät generaattoria vastapäivään.

Sähköntuotantoon pyörimissuunta ei vaikuta.

Väki vähentynyt kuudestakymmenestä työntekijästä kahteen

Historia näkyy laitoksella monissa paikoin: varastohyllyissä on pinoittain dokumentteja tehdyistä huolloista ja uusimisista, tallessa on kasakaupalla ikivanhoja kuvalaattoja henkilöstölehden julkaisemisen peruina, sosiaalitiloista löytyy sukeltajan kypärä ja lyijykengät vuosikymmenten takaa.

Aikanaan Isohaarassa kuhisi väkeä, sillä voimalayhtiön pääkonttori sijaitsi täällä. Parhaimmillaan työntekijöitä oli liki 60, mutta nyt laitosta pyöritetään kahteen mieheen. Onnelan kaverina on pitkäaikainen laitosmies Hannu Petäjäsuo, joka on tullut Isohaaraan jo 80-luvulla.

- Automaatio ja digitaalitekniikka ovat vaikuttaneet muun muassa siihen, että laitoksen käyttöä ohjataan PVO Poolin toimesta Harjavallasta. PVO Pool myy meidänkin tuottaman sähkön, joten he ohjaavat myös sähkön tuotantoa, Onnela selittää.

- Turbiinit voidaan pysäyttää ja käynnistää muutamassa minuutissa sen mukaan, kuinka paljon sähköä tarvitaan. Meidän tehtävänämme on pitää huolta siitä, että käynnistyminen ja startti tapahtuu varmasti ja oikein.

Luonto pitää huolen työn vaihtelevuudesta

Varsinkin kevätaikaan luonto pitää huolen siitä, että työ on haastavaa ja vaihtelevaa. Tulvavedet ja jäät vaativat toisinaan jatkuvaakin päivystystä voimalaitoksen hermokeskuksessa, ohjaamossa.

- Kahta samanlaista päivää ei ole, varsinkaan näin keväällä. Tälläkin viikolla olen yhdeksään-kymmeneen illalla joutunut auttelemaan jäitä kaivinkoneella luukuista, jotta ne toimivat oikein ja yläveden pinta saadaan pidetyksi lupaehtojen mukaisissa rajoissa, Onnela sanoo.

Aikanaan vaihteleva työura jokiyhtiön palveluksessa saattoi olla huomattavan pitkä - Onnelan edeltäjä ehti olla PVO:lla peräti 47 vuotta.

- Nykyään ei niin pitkiin työuriin pysty mitenkään saman työnantajan palveluksessa. Meilläkin on edessä nimen vaihtuminen työtakin selässä, Onnela tuumaa.