Polkupyörä paransi suomalaisten geeniperimää

Kun polkupyörät aikoinaan yleistyivät, suomalaisten naimaympyrät laajenivat yli naapuripitäjän. Etenkin pyörien kulta-aikaan 50-luvulla tarakalla tai tangolla kulkivat kylästä kylään niin juorut kuin geenitkin.

liikenne
Polkupyöränäyttely Mobiliassa
Antti Eintola / Yle

Polkupyörästä osattiin jo alkuaikoina povata koko kansan menopeliä: kaurapuurolla käyvällä kulkuvälineellä liikkuminen oli ilmaista, mikä toi uuden keksinnön kaikkien yhteiskuntaluokkien ulottuville.

Liikkumisen helpottumisen myötä polkupyörä merkitsi myös parannusta suomalaiselle geeniperimälle. Pyörän on sanottu olleen ensimmäinen laite, joka laajensi suomalaisten naimaympyrää selvästi, kertoo projektipäällikkö Martti Piltz tieliikennemuseo Mobiliasta.

Polkupyörällähän hurauttaa parikymmentä kilometriä suuntaansa ihan kevyesti, varsinkin jos on oikein hyvä daami kyseessä.

Martti Piltz

- Polkupyörällähän hurauttaa parikymmentä kilometriä suuntaansa ihan kevyesti, varsinkin jos on oikein hyvä daami kyseessä. Suomalaiset kylät ovat sitä paitsi usein olleet paljon lähempänä toisiaan, ja pyörällä on helposti päässyt kulkemaan tansseista monen kylän alueelle.

Lemmitty samaan satulaan

Polkupyörien todellista kulta-aikaa oli etenkin 1950-luku. Tiet alkoivat parantua merkittävästi vasta seuraavalla vuosikymmenellä, mutta se ei fillaristia haitannut; polkupyörällä pääsi tansseihin ja saatille vaikka metsäpolkua pitkin.

- Sen kun veivaa vaan, ja jos vastaan tulee oikein paha paikka, napataan pyörä selkään. Fillarilla pääsee huonoissakin olosuhteissa pitkiä matkoja, eivätkä siinä pienet kuopat haittaa.

Paitsi geeniperimässä, polkupyörien yleistyminen riiuureissujen menopelinä näkyy myös satulamuotoilun kehityksessä.

- Vanhanajan satula oli sellainen norsunkorva, johon sopi tytönkin peppu. 50-luvulla yleistyi pitkä satula, ja samalle jakkaralle mahtuikin kotimatkalla kaksi istujaa, Martti Piltz hymyilee.

Kahdella pyörällä -näyttely on esillä Kangasalan Mobiliassa marraskuun loppuun saakka.