1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Yhdeksän taiteilijan arki ikuistettiin dokumenttielokuvaan

Filosofian tohtori Hanna Maria Laakso avasi oven yhdeksän naistaiteilijan kamariin, eli työhuoneeseen. Laakso halusi nähdä, millaista on taiteilijan arkipäivä.

Kuva: Yle / Juha Korhonen

Elokuvatieteistä Kanadasta väitellyt Hanna Maria Laakso halusi löytää rakennemuutosten runtelemasta kotimaakunnastaan jotakin myönteistä ja pysyvää ja päätyi tekemään dokumenttielokuvan.

- Täältä on lähtenyt viime vuosina paljon. Kouluja ja tehtaita on lakkautettu, liikkeitä suljettu. Minussa heräsi suuri tarve tuoda esille jotakin hyvää, sanoo nykyään suuren osan ajastaan Italiassa viettävä filosofian tohtori Laakso.

Laakso löysi etsimänsä. Kymenlaaksossa työskentelee lukuisia taiteilijoita, jotka ovat tehneet työtään jo monia kymmeniä vuosia. Saatuaan apurahan Kymenlaakson kulttuurirahastosta, Laakso aloitti etsinnän. Valmiissa dokumentitielokuvassa "Kamareiden kertomaa" esitellään yhdeksän naistaiteilijaa ja heidän työhuoneensa.

- Tunsin heidän kaikkien kanssa hyvin nopeasti jonkinlaista sielunkumppanuutta. Olin jollain tapaa lähellä heitä, huomasin että meillä oli keskenämme paljon samankaltaisia näkemyksiä.

Laakson dokumenttielokuvassa on mukana erilaisia ja eri ikäisiä naistaiteilijoita. Iäkkäin on 92-vuotias ikonitaiteilija, nuorin taas kolmissakymmenissä. Laakso halusi kuvata taiteilijoita mahdollisimman realistisesti.

- Halusin näyttää, miten taide esittäytyy taiteilijoiden työtiloissa. Jos joku hieno teos lojuu huoneen nurkassa maalipurkkien vieressä, niin sitten se lojuu, Laakso kuvailee.

Luonto inspiroi ja antaa voimaa

Laaksolla oli jo väitöstutkimuksensa kautta taustamateriaalia dokumentin tekoa varten. Laakso käsitteli väitöskirjassaan pohjoismaista naisidentiteettiä ja naisnäyttelijöitä. Dokumentin kuvausten aikana viime syksynä Laaksolle valkeni, että kymenlaaksolaisia naistaiteilijoita yhdistää ainakin rakkaus luontoon.

- Luonto on minulle itsellenikin tärkeä. Kotiseuduillani Myllykoskella minulla on vakiintuneet lenkkipolut ja tietyt puut, joita täytyy käydä halailemassa. Myös taiteilijat totesivat, että alueen luonnossa on hyvä hengittää. Täällä on omanlaistaan tilaa ja avaruutta, Laakso pohtii.

Laakso joutui dokumentin kuvausten ja jälkitöiden aikana kaikkea muuta kuin mukavuusalueelleen. Tutkijalla ei ollut aiempaa kokemusta kuvaamisesta, saati sitten leikkaamisesta.

- Videointia ikänsä tehnyt isäni opetti minut käyttämään kameraa ja editointiohjelmaa kädestä pitäen. Tämä oli minullekin aikamoinen matka, Laakso naurahtaa.

Valmista dokumenttielokuvaa Laakso aikoo markkinoida mahdollisimman laajasti, muun muassa erilaisille festivaaleille ympäri Suomea ja ulkomaita.

- Toivoisin, että mahdollisimman moni ikäluokka näkisi elokuvan. Olen näyttänyt tätä joillekin lapsille, ja heissä herätti hilpeyttä esimerkiksi pölyä keräävä taiteilija.

Työhuone kotona

Dokumentissa mukana ollut tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkonen on erityisen iloinen siitä, että tekstiilitaide sai lisää näkyvyyttä dokumentin ansiosta.

- Tekstiilitaide on aina vähän jäänyt kuvataiteen ja kuvanveiston varjoon.

Idyllisessä pihapiiriissään Kuusankoskella työskentelevä ja asuva Sinkkonen oli heti valmis mukaan, kun ohjaaja Laakso otti häneen yhteyttä viime syksynä. Kuvausprosessi sujui hyvin.

- Tuossa hän seuraili, kun tein töitä. Sitten tietysti juteltiin paljon samalla, Sinkkonen toteaa.

Sinkkosella oli aiemmin työhuone 10 kilometrin päässä kotoa, Tornionmäessä. Vuodesta 2007 hän on saanut työskennellä erillisessä rakennuksessa kotinsa pihamaalla.

- Jos tulee yhtäkkiä inspiraatio vaikkapa puolen yön aikaan, niin voin sännätä tänne, nauraa Sinkkonen.