Tippuvat jarrupalat ja autoni muut pikkuviat

Kevät nostattaa aina pienen autokuumeen pintaan, mutta auton osto saattaa olla riskipeliä. Kun kysyin auton omistajalta, miksi auton lattialla on sanomalehtiä, myyjä vastasi, että lattia pysyy tällä tavalla paremmin kuivana, kirjoittaa Yle Lahden toimittaja Markku Lähdetluoma.

autot
Autonromu
Petra Haavisto / Yle

Autokuume voi olla erityisen vaarallinen tauti vasta ajokortin saaneelle. Vanha käytetty ajopeli kun voi olla kaatopaikkakunnossa ja suorastaan hengenvaarallinen hankinta.

Käytetyn auton kaupassa vaaditaankin melkoista asiantuntemusta, jota harvalla tuoreella kortin omistajalla on. Ja tässä vaiheessa kevättä autokuume voi olla jo sitä luokkaa, että alle kelpaa mikä nelipyöräinen tahansa. Kunhan merkki ja malli vain ovat kohdallaan niin muusta viis.

Polte baanalle on kova.

Itse lukeudun ensiauton ostajien uunokaartiin. Näin vuosikymmenten jälkeen sille voi jo naureskella, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Autokaupoille lähtiessäni mielikuva ranskalaisesta mukavuudesta oli vahva. Rellu vitonen tuntui olevan juuri sitä mitä autolta kaipasin.

Kun kysyin auton omistajalta, minkä takia auton lattialla on sanomalehtiä, niin myyjä vastasi, että lattia pysyy tällä tavalla paremmin kuivana.

Vastaus tyydytti kuumeista ostajaa ja pitikin paikkansa, vaikka märkyyttä pukkasikin sisään ulkoa päin eikä auton sisältä käsin matkustajan jalkineista.

Vastaus tyydytti kuumeista ostajaa ja pitikin paikkansa, vaikka märkyyttä pukkasikin sisään ulkoa päin eikä auton sisältä käsin matkustajan jalkineista.

Lähempi tarkastelu kauppojen jälkeen paljasti, että sanomalehtien alta pilkisteli vastaan kirkasta päivänvaloa isoista rei’istä! Autossa oli suorastaan erinomainen perstuntuma tiehen. Käytännössä auton pohja oli läpiruosteessa ja täynnä reikiä.

Myyjä halusi kaupan päällisiksi vaihtaa eteen uudet jarrupalat. No mikäpäs siinä, sopihan se.

Tosin hieman myöhemmin selvisi sekin, että auton jarrulevyt olivat kuluneet niin ohuiksi, että jarrupalat pääsivät kuluessaan tippumaan tielle.

Hetki, jolloin jarrupalat tippuivat ajon aikana pois, tapahtui täydessä vauhdissa juhannuksen paluuliikenteessä Helsinkiä kohden matkatessa pitkässä alamäessä. Rellun vauhti oli tuolloin lähes maksimissaan reilussa satasessa täysi lasti päällä.

Oli aika metka tunne, kun jarrupoljin painui pohjaan eikä vauhti hidastunut lainkaan. Onneksi sentään käsijarru toimi jotenkuten ja vaarallisesta tilanteesta selvittiin.

Pysäyttävin kokemus oli kuitenkin vielä edessä.

Syyksi paljastui irronnut hammastanko, joka välittää ratin ohjausliikkeet etupyörille.

Onneksi se tapahtui suhteellisen alhaisessa vauhdissa ja sivukadulla. Ranskalainen mukavuusmobile alkoi yhtäkkisesti hoiperrella - tosin varsin pehmeästi - puolelta toiselta kuin humalainen.

Syyksi paljastui irronnut hammastanko, joka välittää ratin ohjausliikkeet etupyörille.

Sellainen oli ensiautoni, taisinpa saada siitä vielä hyvät rahat vaihdossa toiseen yhtä laadukkaaseen menopeliin – Skodaan.

Mutta se on taas kokonaan toinen tarina. Oli muuten mahdoton peli keittämään se Skoda!