1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilu

Naiset valtaavat jenkkifutiskenttiä

Amerikkalaisen jalkapallon harrastajamäärät kasvavat - erityisesti naisissa. Naisten SM-sarja aloitti juuri kuudennen kesänsä ja tänä vuonna pelataan ensimmäistä kertaa myös ykkösdivisioonaa. Jenkkifutiksessa kiehtoo vauhti ja kontakti.

Seinäjoen Crocodiles ja helsinkiläinen GS Demons kohtasivat kauden avauksessa Seinäjoella äitienpäivänä. Kuva: Elina Niemistö / Yle

Naiset eivät tyydy enää jäämään kentän laidalle, vaan pukevat jenkkifutissuojukset ylleen ja säntäävät viheriölle rymistelemään. Naisten jenkkifutis on vielä Suomessa uutta, sillä juuri alkanut kausi on vasta kuudes. Sitä ennen naiset pelasivat lippupallon ja amerikkalaisen jalkapallon välimuotoa.

Tänä vuonna SM-sarjassa pelaa kahdeksan joukkuetta ja uutena aloitti ykkösdivisioona viidellä joukkueella. Tämä tarkoittaa useamman uuden joukkueen syntymistä jenkkifutiskartalle ja uusien pelaajien rynnistystä lajin pariin.

Seinäjoen Crocodiles pelaa nyt kolmatta SM-sarjakauttaan. Tänä vuonna joukkueen riveissä aloitti kolme "rookieta" eli täysin uutta pelaajaa.

Rohkea aloittaa lajin yli nelikymppisenä

Yksi lajin vasta-alkajista on seinäjokelainen Anita Lahtinen, joka vaihtoi viime syksynä salibandymaalivahdin varusteet jenkkifutissuojiin. Nyt takana on monipuolinen harjoittelukausi ja edessä ensimmäiset ottelut.

- Joskus aikoinaan 90-luvulla kävin katsomassa jenkkifutista. Ajatus pelaamisesta heräsi pari vuotta sitten, kun tämä laji aloitettiin Seinäjoella. Silloin ei oma aika vielä riittänyt, kertoo Anita Lahtinen, joka on vuosia pelannut SPV:n naisjoukkueessa salibandyä.

Lajissa kiehtoo vauhti ja kontakti. - Tämä on sellanen taktinen laji ja vaara viehättää aina.

Yhtäläisyyksiä salibandyn ja jenkkifutiksen välillä on aika vähän.

- Joo, ei juuri mitään. Joskus maalivahtina olen tietysti joutunut olemaan kasan alimmaisena, mutta tämä puolestaan perustuu siihen, että taklataan ja kolhuja tulee, Lahtinen nauraa.

Anita Lahtinen on esimerkki, jolle ei voi kuin nostaa hattua. Hän aloitti kovan ja fyysisen lajin ja on kuitenkin iältään jo yli nelikymppinen.

- Kyllähän tällä iällä pitää tehdä tosi kovasti työtä, että pysyy kunnossa ja välttyy loukkaantumisilta. Talvella on tehty painiharjoituksia, juoksuharjoituksia ja punttia, todella monipuolisesti, kertoo Lahtinen.

Neljä Croconaista maajoukkueessa

Tiina Salo on yksi Crocodilesin kokeneimpia pelaajia. Hän on ollut mukana alusta lähtien ja käynyt useita lajin kansainvälisiäkin kisoja. Salo on iloinen, että laji kehittyy ja saa lisää pelaajia.

- Tämä on vielä sen verran uutta, että koko ajan tulee uusia pelaajia. Naisten kontaktilajit kiinnostavat ja laji menee eteenpäin, toteaa Salo.

- Suurin osa uusista on luonnollisesti lajinvaihtajia, koska tässä lajissa ei ole vielä tyttöjunioreita. Suurimmalla osalla on uraa jostain toisesta lajista ja oikeastaan pitääkin olla urheilutausta. Pitää olla kunnossa, muuten voi sattua.

Salo kertoo, että tänä vuonna joukkueen tavoitteena on edetä pudotuspeleihin saakka. Kevään ensimmäisen sarjaottelun perusteella joukkue on oikealla tiellä. Talvella on tehty hyvää työtä. Vaikka tappio tulikin viime kauden hopeajoukkueelle Demonsille äitienpäivänä, lukemat eivät olleet rumat.

Tänä kesänä riittää myös kansainvälisiä haasteita. Kesäkuussa pelataan lajin MM-kisat Vantaalla. Ja kisoihin lähtee Seinäjoelta neljä naista: Tiina Salo, Maarit Antila, Mia Heinikoski ja Kaisa Carlson. 

- Hyllyssä on pronssimitali edellisistä MM-kisoista ja sitä lähdetään nyt kirkastamaan, kertoo Salo.