Sanna Ukkola: Taskukokoiset lolitat

Kasvavatko pikkutytöt aikuisiksi liian varhain, kysyy Sanna Ukkola blogikirjoituksessaan.

Yle Blogit
Sanna Ukkola
Yle

Kävin viikonloppuna katsomassa lasten tanssishow'ta - ja tunsin itseni kerralla kalkkikseksi. Lavalla esiintyi lapsia niukoissa napapaidoissa ja pikkuruisissa mikrosortseissa. Oli paljettia ja glitteriä. Oli pyllynpyöritystä ja lantionhetkutusta - ja lyriikoita, joissa haluttiin harrastaa seksiä: "Haluan rakastella. Haluan olla nainen, joka minun kuuluu olla." Siinä oli kuulkaa Evianit mennä väärään kurkkuun.

Tuossa iässä itselläni oli palmikot, hammasraudat ja ruma sinapinvihreä poolopaita. Kuuntelin Mozartia, soitin viulua ja pidin Modern Talkingia hapatuksena.

Jäin miettimään nykylasten ulkonäköön kohdistuvia odotuksia. Lapset kasvavat keskellä seksuaalisia vaikutteita, siitä pitävät huolen musiikkivideot, pelit ja netti. Mainoksissa tajuntaan lyövät seksuaaliset kuvat, nuorille naisille suunnatussa lehdessä opetetaan rakastelutaktiikoita graafisten kuvien kanssa. Demi-lehden keskustelupalstalla kysellään kokemuksia silikonirinnoista.

*Vladimir Nabokovin kuuluisassa kirjassa *Lolita keski-ikäinen pedofiili Humbert Humbert haaveili 12-vuotiaasta Dolores Hazesta. Onko mediasta tullut nykypäivän Humbert?

Äidin ja tyttären vaatteet erottaa toisistaan vain koosta.

Nykyään jopa nelivuotiaat ymmärtävät ulkonäön ja muodin päälle. Yhdeksänvuotiaat ostavat topattuja rintaliivejä. Rimppakinttuiset pikkutytöt pitävät itseään "läskeinä" jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla - ja alkavat laihduttaa. Yksitoistavuotiaat kipsuttavat tunneille korkkareissa. Mikrosortsit paljastavat pyllynposket ja läpinäkyvä paita rintaliivien rajat - vaikka rinnoista ei ole vielä tietoakaan. Kouluun mennään täydessä sotamaalauksessa, vaikka ollaan vielä iässä, jolloin omassa nuoruudessani sisustimme nukkekotia.

Milloin pikkutytöistä kasvoi pikkulolitoja, pikkuaikuisia?

Yritin viimeksi ostaa tutulle tytölle syntymäpäivälahjaksi Barbieta. Kaupassa hämmästelin nukkejen provosoivaa ulkonäköä. Pikkutytöille suunnattujen nukkejen ulkonäkö oli kopioitu suoraan Amsterdamin Punaisten lyhtyjen korttelista.

Seksikkäästi keimailevat Barbie- ja Bratz-vampit pukeutuivat tajuntaa huumaaviin korkoihin ja kyllä - huoramaisiin vaatteisiin. Jäin pohtimaan, minkälaista mallia aikuiset haluavat lapsilleen tuputtaa. Miksi lapsi haluaisi leikkiä lutkalta näyttävällä nukella?

Sama ongelma iskee silmille vaatekaupoissa, joissa pitkäksi venähtäneille ekaluokkalaisille myydään samoja vaatteita kuin teini-ikäisille. Tyttöjen ja naisten osastoilla myydään samanlaisia syvään uurrettuja paitoja, läpikuultavia toppeja ja nahkavaatteita. Äidin ja tyttären vaatteet erottaa toisistaan vain koosta.

Toimittaja Anni Alatalo ihmetteli hiljattain kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) sitä, kuinka hän ei enää löydä omalle ekaluokkalaiselleen tavallisia lastenvaatteita, kun tämä ohitti maagisen 128 sentin rajan. Vaatekaupat pullistelevat napapaitoja, napahuppareita, rikkinäisiä strech-farkkuja, paljettilegginsejä ja pantterikuosia. Hello Boys -tekstillä varustettu paita sai äidin ryntäämään ulos kaupasta.

*Kaikki äidit eivät halua, että tytär näyttää *siideripissikseltä tai pimulta jo ekalla luokalla, mutta jotkut vaatevalmistajat ovat tukevasti toista mieltä. Tuskin pienen tytön päämääränä on yrittää vaikuttaa seksikkäältä ja miellyttää poikia.

Milloin pikkutytöistä kasvoi pikkulolitoja, pikkuaikuisia?

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 30 prosenttia lastenvaatteista oli jollakin tavalla seksuaalisia. Seksuaalisuuden määrittely on toki makuasia.

Ihmettelin aihetta ääneen Facebookissa. Sain palautetta: Sortsit ja napapaita ovat lasten mielestä kivoja. Miksi aikuiset tekevät hauskoista asioista inhottavia? Lapset haluavat pukeutua noin.

Lapset haluavat tehdä varmasti myös monia muita asioita, joita eivät tarvitse ja joista voi olla heille haittaa. He haluavat kiivetä katolle ja juoksennella rautatiekiskoilla. Aikuisten tehtävä on asettaa lapselle rajat ja sanoa ei. Aikuisten tehtävä on keskustella lasten kanssa kuvista, joita media tuottaa. Ja ikävä kyllä lapset eivät elä tyhjiössä. Maailmassa on myös pahoja ihmisiä.

Mitä lasten seksualisointi edistää ja mitä se tekee lapsen minäkuvalle? Miksi lapset eivät saa olla lapsia? Ja mikä kiire kovaan aikuismaailmaan oikein on?

Sanna Ukkola
Kirjoittaja on A-studion politiikan toimittaja