1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Villivihannekset kerätään talteen poutaisena aamuna

Villivihannesten paras keruuaika alkaa olla käsillä. Salaatti-, mauste- ja yrttijuoma-ainekset löytyvät jokaisen lähiluonnosta.

luonto
Poimulehden vekkihametta muistuttava lehti.
Hanne Kinnunen / Yle

Villivihannekset ovat arvokasta ravintoa, sillä ne sisältävät runsaasti kuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.

- Kotitalouksien lisäksi villiyrteistä ovat innostuneet myös monet tunnetut keittiömestarit, sanoo toiminnanjohtaja Simo Moisio Arktiset Aromit ry:stä.

Monet alkukesästä herkullisimmillaan olevat kasvit muuttuvat puiseviksi ja sitkeiksi heti kukinnan alettua. Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi nokkosta voi niittää kesän mittaan, jolloin se kasvattaa uusia versoja kerättäväksi.

Kanervan kukat kerätään vasta syksyllä.

Kerää aamun tunteina

Villivihannesten poimintaan paras aika on poutainen aamupäivä aamukasteen jo haihduttua. Ravinnoksi valitaan vain terveitä, hyväkuntoisia kasvinosia, jotka kerätään koriin tai muuhun ilmavaan astiaan. Eri kasvilajit pidetään kerättäessä erillään toisistaan.

Yrttijuomiin käytettävien kasvien lehdet poimitaan täysin kehittyneinä, mutta ennen kukintaa tai kukkien juuri puhjetessa. Maustekasvien lehtien paras keruuaika on silloin, kun ne kukkivat.

Villivihannesten mausta voi nauttia myös talviaikaan. Parhaat säilömistavat ovat kuivaus ja pakastaminen.

Kasvit pitää tunnistaa

Osa kasveista on myrkyllisiä ja ravinnoksi sopimattomia. Sen vuoksi poimijan tulee tuntea keräämänsä kasvit.

- Villivihanneksia toimittaessa on hyvä muistaa kestävän käytännön periaatteet. Kasvien esiintymistä keräilyalueella ei saa vaarantaa. Kasveja ei saa repiä juurineen eikä rönsyineen. Pienehköistä kasvustoista poimitaan vain muutamia lehtiä, Moisio muistuttaa.

Keruualueet on syytä valita huolellisesti, koska kasvit keräävät kivennäisaineiden lisäksi ympäristöstä haitallisia aineita. Poimimista tulee välttää teiden varsilta, asutuskeskuksista, saastuttavien teollisuuslaitosten ja ja lämpökeskusten läheltä sekä lannoitetuilta tai torjunta-aineilla käsitellyiltä viljely- ja metsäalueilta. Etäisyys lähimpään tiehen tulee olla 50 - 150 metriä.

Lue seuraavaksi