Vexin Salmen ja Katri-vaimon elämän mittainen taidematka

Vexi Salmi lahjoitti taannoin 500 taulua Hämeenlinnan taidemuseolle. Määrä kasvaa jatkuvasti, sillä intohimoisen taidekeräilijän uudetkin ostokset menevät suoraan taidemuseolle. Vexillä on myös kumppani, joka ei ole esteenä uusien taideihastusten syntymiselle. Vaimo Katri Wanner-Salmi on Vexin taide- ja kielikriitikko, sienestyskaveri ja kielipoliisi. Yhdessä vanheneminen on taidetta.

Kotimaa
Vexi Salmi ja hänen vaimonsa Katri Wanner-Salmi Hämeenlinnan taidemuseossa
Mikael Juntunen/ Yle

- Minä olen syyllinen kaikkeen, tunnustaa Vexi

Ihan varmuuden vuoksi, tietenkin. 30 vuoden mittainen yhteinen taival on opettanut molemmat kunnioittamaan toisen mielipidettä, nauttimaan siitä mitä on ja antamaan taiteellisen vapauden tulkita tai tehdä asioita omalla tavallaan. Enää ei kysellä, mitä olet ostanut.

- Kun olin nuorempi, virittelin jotain tällaista. Kun tutut taitelijat tulivat vastaan kaupungilla, näin kyllä heidän silmistään, että jotain kauppoja on taas tehty. En enää puutu. Kun ihan rehellisiä ollaan, Vexi on nämä rahat tienannut. Hänen selkänahastaan ne on otettu. Päättäköön siis itse, sanoo Katri Wanner-Salmi.

Hän on nauttinut elämästä arvostetun sanoittajan rinnalla. Suomen kieli on Katrin juttu, sanat ovat Vexin juttu ja taide molempien yhteinen.

- Tämä on meidän korkeakoulumme. Olemme itseoppineita, mutta tämä on ollut ihan fantasinen korkeakoulu taidehistoriaan.

Taiteen kultakaudesta nykypäivään

Korkeakoulu on merkinnyt matkustelua maailmalla. Jokainen matka on suunniteltu siten, että samalla voidaan käydä taidenäyttelyissä, tavara taideystäviä ja tehdä hyvältä tuntuvia hankintoja.

- Se yhdistää meitä, samalla tavalla kuin sienestys. Kun tapasimme, Vexi oli jos silloin kasvisyöjä. Niinpä teimme sitä yhdessä. Sitten huomasimme, että kuvataide kiinnostaa meitä molempia. Tämä on yhdessä tehty retki kultakauden taiteen ymmärtämisestä kohti nykytaidetta, sanoo Katri ja myöntää, etteivät he nuorena ymmärtäneet esimerkiksi veistoksia ollenkaan.

- Emme osanneet lukea veistoksia, olimme lukutaidottomia ja harpoimme veistossalien läpi. Mutta ihminen voi harjaannuttaa itseään. On tullut lukutaitoa ja silmää, nyt ymmärrämme veistoksia.

Ei mikään mauseleumi

Vexillä on keräilijän luonne, Katri taas vierastaa omistamista ja ylenmääräistä hankkimista. Niinpä nykyisin hankinnat menevät suoraan taidemuseoon. Omistamisen taakka on helpottanut.

- Kotimme ei ole museo, emmekä me vaihtele tauluja seinillä. Meillä on kotona sen verran kuvataidetta kuin kodissa voi olla. Ennen meillä oli tauluja kellarissa. Piti miettiä, jos siellä on vesivahinko, miten niille käy. Koko ajan oli huoli, ollaanko osattu asemoida taulut sinne oikein, raapivatko ne toisiaan. Jo pelkästään se, että kellarissa oli hienoja taideteoksia, ahdisti minua. Olen tosi iloinen, että ne ovat nyt täällä taidemuseossa.

Vexinkin mielestä museo on paras paikka kokoelmalle. Siellä niitä voi nähdä erilaisissa kokoonpanoissa. Niin kuin näemme, niitä esitetään erilaisissa kokoonpanoissa.

- On väärin, jos rakennetaan joku mauseleumi. Kun paikalliset ihmiset ovat kerran tai kaksi nähneet nähneet taulut, eivät he enää sinne tule. Nyt museo voi rakentaa uusia kokonaisuuksia ja kaivaa täydennystä tarpeen mukaan.

- Vaikka meidän seiniltä. Meillä on usein ollut tyhjää seinällä puolen vuoden ajan, kun jotain tiettyä taulua on tarvittu näyttelyyn, sanoo Katri.

Kansansuosikki jakaa kansalle takaisin

Vexi Salmen 500 taulun lahjoitusta ja sitä seuraavia uusia lahjoituksia ei kannata rahassa laskea. Se on kulttuuriteko. Eikä sitä voi Vexikään järjellä selittää, pelkästään tunteella.

- Nykyaikana on vaikea selittää ja kuvitella, miksi joku antaa rahanarvoista tavaraa ja rahaa pois. Minä olen sen saanut suomen kansalta, miksi minä sitä pitäisin itselläni. Annan sen takaisin kansalle.

Taiteen keräämisessä ei ole rajaavia tekijöitä.

- Minulla ei ole ollut mitään koskaan ismiä, eikä edes suoranaista aikakautta. Sen voi rajata niin, että modernismi 1900-luvun alkupuolelta aina tähän päivään. Enkä minä valitse niitä, vaan taide valitsee minut. Taulut huutavat seinältä, että osta minut.

Intohimoinen peluri

Vexi Salmi palkittiin nyt sekä tekstintekijänä että intohimoisena taideharrastajana. Yhtäläisyyttä ei maalatun taiteen ja sanojen maalaamisen väliltä suoraan voi löydy, mutta intohimo on yhteistä.

- Tämän tyyppinen kirjoittaminen vaatii intohimoa. Teen sitä enemmän kuin mitä tarvitsisi tehdä. Mutta koska olen peluri, haluan olla koko ajan mukana ja niin kauan kuin henki pihisee. Säveltäjissä on varmaan menossa jo viides sukupolvi. En halua jäädä johonkin krouvin kulmaan kehuskelemaan, kuinka hyvä olin ennen, sanoo Vexi.

Hänen rakkautensa synnyinseutu Hämeenlinnaan on tuonut paljon elämyksiä muillekin kuin kantahämäläisille.

- Olen kuvaillut sitä paljon lauluissa. Mutta oli aihe mikä tahansa, loihdin päässäni kuvan ja kerron mitä siinä kuvassa on.

Kiva on aina mukanamme

Vexi ja Katri kiittävät toisiaan kolmen vuosikymmenen kokemuksista ja toveruudesta.

- Hukkaanhan elämä valuu, jos yksin tuijottelee kaupunkeja, metsiä ja koskia. Pitää olla se toveri ja kaveri, jolle voi sanoa, että muistatkos tuo ja tuon, sanoo Vexi.

- Se on se, että voi jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa. Me kysymme joka päivä neuvoa toisiltamme… onks tää yhdyssana vai ei? Ja sitten pidetään seminaari siitä, nauraa Katri.

Suomen kieli ja taide ovat yhteisiä intohimoja. Huumori kukkii tauluissa ja lauluissa, mutta ne ja kaikki muutkin mukavat ja kivat jutut syntyvät elämää eläen.

- Kaikista tärkeintä on, että meillä on kivaa yhdessä. Ei kiva ole aineellinen mohkäle. Yksi tuttava pariskunta sanoo, että meillä on kiva aina mukanamme. Niin meilläkin.