Anna Perho: Hurmiolan Tommi

Olen hakemassa lastani hänen elämänsä ensimmäisistä kotibileistä. Teini repäisee auton etuoven auki ja rojahtaa etupenkille. ”Äiti mä oon ihan kännissä!” Suljen silmäni ja huokaisen. Nyt se tapahtuu, lapseni ensimmäinen humala. Miten pitäisi reagoida?

Yle Blogit
Anna Perho
Anna PerhoVille Juurikkala

Suutunko? Huolestunko kuoliaaksi? Olenko ollut huono roolimalli? Onko hän ostanut venäläistä myrkkyviinaa ja tulossa juuri sokeaksi? Millaisen moraalisen kannan otan hänen jurriinsa?

Hämmentävintä tilanteessa on se, että pidän lapsen humalaa itsestään selvänä, kuin luonnonlain väistämättömänä ilmentymänä. Niin oleellinen osa suomalaista lapsuutta kännääminen on.

Tajuan pohtivani kieroutunutta dilemmaa: jos suhtaudun teinijuopotteluun ankaran tuomitsevasti ja alan lapseni vanginvartijaksi, tuleeko hänestä sosiaalinen syrjäkki? Jos taas suhtaudun siiderikokeiluihin liberaalisti, kehittyykö hänestä vääjäämättömästi Sinolia imevä denso?

Olen tietenkin itsekin juopotellutpienenä. Limsaviinat sekoitettiin itse banaanilikööristä, Koskenkorvasta ja kokiksesta, ja sitten kikateltiin, huudettiin ja pussailtiin kunnes oli kotiintuloaika.

Virkamiehet eivät voi liimata alkoholistikotien oveen tarraa, jossa lukisi ”tämä asunto saattaa aiheuttaa lapsellesi vakavia terveyshaittoja.”

Minusta ei tullut alkoholistia. Monesta ikätoveristani tuli. Heitä kaikkia yhdistää – tai yhdisti, sillä muutama on jo kuollut – yksi asia: ikävät kotiolot, joihin liittyi vanhempien holtiton päihteiden käyttö. Olen tulkinnut, että liikakäyttäjät alkoivat lääkitä heti ensi kerroista lähtien sisällään olevia emotionaalisia vajeita nesteellä, joka teki olon siedettäväksi edes yhdeksi illaksi.

Tämä on alkoholin ongelmakäytön todellisia syitä toisin kuin coolit Martini-mainokset, jotka jokainen alkeellisetkin medialukutaidot omaava yksilö osaa tulkita fantasiaksi. Hankalaksi tämän tekee se, että virkamiehet eivät voi liimata alkoholistikotien oveen tarraa, jossa lukisi ”tämä asunto saattaa aiheuttaa lapsellesi vakavia terveyshaittoja.”

Mainosten, hinnastojen, säädösten ja julisteiden kanssa näpertelevät valtion viskaalit ovat aina olleet viinakysymyksissä pihalla kuin sekakäyttäjät.

Ennen kieltolain voimaan astumista Suomessa esimerkiksi käytettiin alkoholia vähemmän kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Suomessa alkoholin kulutus oli tuolloin myös alhaisempaa kuin missään muuallakoko maailmassa. Suomalaiset joivat 1,5 litraa väkiviinaa per asukas, kun esimerkiksi ranskalaiset, joiden ”eurooppalaisista juomatavoista” puhutaan suorastaan kunnioittavaan sävyyn, juopottelivat 22,9 litran verran. Tällaisista määristä meillä ollaan vieläkin varsin kaukana. (lähde: Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi)

Lakien laadintalogiikka on aina samanlainen: kiellot sorvataan sen vähemmistön ehdoilla, joka ei osaa käyttäytyä viinan kanssa.

Moraaliset paniikkioireet välkähtelevät edelleen siellä täällä. Kohtaamieni känniääliöiden aatelia eivät suinkaan ole teinit, vaan ympärijuovuksissa öykkäröivät, kiroilevat ja sammaltavat myöhäiskeski-ikäiset naiset ja miehet, joiden alkoholikasvatus on perustunut kieltolakihenkiseen salailuun, uhkailuun ja silmittömään kaksinaismoralismiin.

Kun nämä ihmiset sitten päästetään Viron-laivojen kaltaisiin halvan viinan eldoradoihin, jälki on samanlaista -mautonta ja surullista - kuin Viidakon Tähtösille annettaisiin käteen rajattomat luottokortit ja vapautettaisiin heidät kahdeksi vuorokaudeksi plastiikkakirurgiselle klinikalle.

Lakien laadintalogiikka on aina samanlainen: kiellot sorvataan sen vähemmistön ehdoilla, joka ei osaa käyttäytyä viinan kanssa. Suuri enemmistö, joka osaa juoda chardonnaynsa ilman pakottavaa tarvetta puukottaa kanssaihmisiään, saavat taipua tähän.

Yliherkät rajoitukset ja niiden valvonta saavat tämän tästä koomisia muotoja.

Tuorein esimerkkitällaisesta elämälle vieraasta sääntönihilismistä löytyy Hietalahden torin kauppahallista, jossa eri luukuilta liha- ja kalaruokaa tilaavat lounasasiakkaat eivät saa istua samoissa pöydissä, koska tilanteeseen sisältyy alkoholin väärinkäytön riski – silloinkin kun kukaan seurueesta ei nauti alkoholia. Miksikö? En tiedä, en ymmärrä, enkä koe tarpeelliseksikaan ymmärtää.

Tällainen kansalaisten älykkyyden aliarviointi ja holhoaminen rapauttaa takuuvarmasti järkevienkin säädösten kunnioittamista ja lietsoo kapinamieltä.

Mutta sen ymmärrän, että tällainen kansalaisten älykkyyden aliarviointi ja holhoaminen kuitenkin rapauttaa takuuvarmasti järkevienkin säädösten kunnioittamista ja lietsoo kapinamieltä.

En voi myöskään käsittää lastenpsykiatri Jari Sinkkosen taannoista lausuntoa, jossa hän tokaisi, että lapsille ”ei tarvitse antaa alkoholivalistusta”. Totta ihmeessä tarvitsee! Itse ainakin haluan kyllästää lapseni alkoholin vaikutuksesta kertovilla faktoilla, koska kriittisessä tilanteessa niiden tunteminen voi jopa pelastaa lapsen tai hänen kaverinsa hengen. Uhkakuvat, tosiasioiden kieltäminen ja moralismi ovat heikkoa valuuttaa käytännön ohjeisiin verrattuna.

Niinpä olen kertonut omille lapsilleni, että pimeitä pulloja ei saa koskaan ostaa, koska niiden sisällä voi olla mitä vain. Ja että kaveria ei jätetä humalassa yksin. Ja että känni ei ole syy huonolle käytökselle. Ja että kotiin voi ja pitää aina tulla, vaikka olisi humalassakin.

Avaan silmäni autossa, johon lapsi on lösähtänyt. Yhtäkkiä hän onkin vesiselvä. ”Yks luuli!”, hän kikattaa – vedätys on mennyt läpi. Bileiden kovin juttu ei olekaan ollut se, kuka on eniten kännissä vaan Youtube-video, jossa virtahepo kakkaa.

Olen huojentunut, mutta varaudun jo tulevaan. Tulen jankuttamaan myrkkyviinoista vielä monta kertaa. Aion paheksua liikaa juopuneita ja välttää esiintymästä sellaisena itse. Mutta kun teini jonain päivänä päättää sittenkin ottaa ja kokeilla, luotan siihen että juuri tieto, kotoa tullut tolkullinen alkoholinkäyttömalli ja silkka rakkaus suojaavat teiniä niin, että hänen humalaidentiteetikseen muodostuu korkeintaan Hurmiolan Tommi.

_Lisäys klo 17.35: Jari Sinkkosen oikaisu HS:ssa on ikävä kyllä jäänyt minulta huomaamatta. Pahoitteluni asiasta - tämä ei kuitenkaan muuta mielipidettäni siitä, että faktapohjaisen alkoholivalistuksen antaminen lapsille ja nuorille on erittäin tärkeää.
Samalla lyhyenä kommenttina: en väitä, että kaikki alkoholistit tulevat päihdeperheistä. Mutta ne ikätoverini, joihin tekstissä viittaan ja jotka tunsin, tulivat. _

Anna Perho
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kolumnisti, joka on työskennellyt tv-tuottajana, radiojuontajana ja käsikirjoittajana

Tule jatkamaan keskustelua Twitterissä, @annaperho