Kaskiviljelijän työmaa on keskellä roihuavaa metsää – video

Kaskenpoltto on varsinkin savolaisten perinteisesti harjoittama maanviljelystekniikka. Telkkämäen perinnetilalla Kaavilla ylläpidetään ikivanhaa taitoa vuosittaisessa kaskenpoltossa.

ilmiöt
Kaskenpoltto.
Kaavilla Telkkämäen perinnetilalla ilma täyttyi tänään savusta, kun Metsähallituksen luontopalvelut poltti kaskea. Alueen puut on kaadettu ja kaski valmisteltu polttoa varten jo viime kesänä.

Perinteinen kaskenpoltto kokosi ihmiset roihuavan metsän ääreen torstaina Kaavilla Pohjois-Savossa. Telkkämäen perinnetilalla on poltettu kaski vuosittain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuodesta 1993.

Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jossa tulevaa viljelysmaata ravitaan polttamalla aiemmin kaadettua metsää.

Välillä pitää kylkeä kääntää, että palaa toiseltakin puolelta.

Matti Juutinen

Telkkämäellä kaski poltettiin viertämällä. Alueen puut kaadettiin ja kaski valmisteltiin polttoa varten jo viime kesänä.

- Siinä sytytetään yksi laita palamaan, sitten odotetaan että kuntta on palanut noin kolme senttiä ja siirretään tulta aina uuteen paikkaan. Sillä tavalla pitäisi tulla tosi hyvät kasvualustat, kertoo pehtoori Auvo Sapattinen.

Kasketulle alueelle kylvetään juhannuksena kaskinaurista. Ruis kylvetään perinteiden mukaisesti Laurinpäivänä eli elokuun kymmenes päivä.

"Äiti kaskesi aina yöaikaan"

Kaskiviljely on ollut historiallisesti varsinkin savolaisten suosima viljelytekniikka. Sillä oli suuri merkitys Pohjois-Savon asuttamisella 1400-luvulla. Sen jälkeen savolaiset levittivät kaskitietoutta aina Ruotsiin asti.

Torstaina Kaavilla mukana ollut Tauno Happonen kertoo kaskenpolton olleen vielä osa hänen lapsuuttaan 1930- ja 1940-luvuilla.

- Äiti kaskesi aina yöaikaan, koska päivällä on harvoin riittävän tyyntä. Siihen aikaan kaskettiin vielä aktiivisesti ja viimeinen kaski hakattiin 1949. Meille tuli (tilan) jako niin sitten tuli loppu, Happonen muistelee.

Matti Juutinen oli varautunut tulikuumaan urakkaan perinteisillä menetelmillä. Hänellä oli jalassaan villasukat ja "lötöt", eli tuohijalkineet, jotka kastellaan ennen hiillokselle kävelemistä.

- Alkuun tuntuu, että olisi kuuma, mutta loppupäivästä alkaa tottua. Välillä pitää kylkeä kääntää, että palaa toiseltakin puolelta.