Vanhojen sukujen historia on miesten historiaa

Esiäitiensä tutkija törmää vanhojen asiakirjojen miesvaltaisuuteen. "Valitettavasti tämä on vähän miesten maailma", sanoo sukututkija Jens Nilsson.

kulttuuri
Kuvakaappaus digitoidusta kirkonkirjasta.
Yle

Sukututkimus on sitä enemmän esi-isien tutkimusta, mitä kauemmaksi historiassa mennään. Savolaissukujen varhaisvaiheisiin erikoistunut tutkija Jens Nilsson sanoo, että varsinkin 1700-lukua edeltäneissä lähteissä naisen nimen näkyminen on harvinaista.

- Naislinjoja sukututkimuksessa voidaan käytännössä seurata vain niin kauan kuin on kirkonkirjoja, eli 1700-luvun alkuun. Mutta sitä aiemmista verokirjoista naisten nimiä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Valitettavasti tämä on vähän miesten maailma, Nilsson sanoo.

Kirkonkirjojen tarkoituksena oli pitää lukua asukkaiden kristinopin taidoista. Niitä edeltäneet lähteet keskittyivät lähinnä veronmaksajien luetteloimiseen, minkä vuoksi naiset esiintyivät usein ilman erisnimiään, kuten "Paavo Tahvanaisen leskenä".

- Käräjäkirjat vilisevät naisia, leskiä, vaimoja ja tyttäriä eri asioissa ja varsinkin tuomiokirjat antavat hyvin eloisan kuvan naisen elämästä – kunhan elämä on ollut sellaista, että se on johtanut käräjille, Nilsson kertoo.

Itäsuomalaisen tunnistaa "nenistä" ja savolaisen "tarista"

Jens Nilsson on ollut itse kiinnostunut varsinkin savolaisten sukujen tutkimisesta. Se selittyy hänen omalla taustallaan: Helsingissä asuva Nilsson on juuriltaan Varkauden Kosusia.

Itäsuomalaisten sukujen tutkimuksessa nimistö on täysin poikkeuksellinen piirre verrattuna läntisiin sukuihin, joissa sukunimen sijasta käytettiin patronyymiä, kuten "Juha Juhanpoika".

Varsinkin Savossa erilliset sukunimet ovat olleet käytössä kautta aikain. Esimerkiksi Juvan seurakunnan perustamisasiakirjassa vuodelta 1442 mainitut sukunimet ovat suurin piirtein samoja kuin tänäkin päivänä. Savossa nimenomaan naisten nimiin liittyy vielä yksi erityispiirre.

Tuomiokirjat antavat hyvin eloisan kuvan naisen elämästä – kunhan elämä on ollut sellaista, että se on johtanut käräjille.

Jens Nilsson

- Naiset säilyttivät avioliitossa isänsä sukunimen, mutta siihen liittyi mielenkiintoinen piirre "-tar", kuten muistetaan Maiju Lassilan Kaisa Karhuttaresta, Nilsson kertoo.

Nykyajan itäsuomalaiset -nen-päätteiset sukunimet juontavat tyypillisesti juurensa henkilönnimiin. Pääte merkitsee kuuluvaisuussuhdetta: esimerkiksi Immonen kuvaa Immo-nimisen miehen sukukuntaan kuuluvaa.

Tärkeimmät asiakirjat löytyvät jo netistä

Netti on tuonut sukututkimuksen perusaineistot yhä useamman ulottuville ja esimerkiksi kaikki keskeiset savolaissukuja koskevat asiakirjat on digitoitu 1500-luvulle asti.

- Erityisesti voisin nostaa esille 1560-luvun verollepanomaakirjan, joka on merkittävä, koska siinä mainitaan nimi nimeltä jokaisen talonpojan omistamat maakappaleet, Jens Nilsson sanoo.

Savosta ovat säilyneet myös eräät Suomen vanhimmista tuomiokirjoista 1500-luvun puolivälistä. Ne syntyivät, kun uudistuneessa oikeudenkäytössä tuli keskeiseksi tutkia objektiivisesti, mitä kiistassa on tapahtunut sen sijaan, että soviteltaisiin vain eri sukujen välisiä kiistoja.

Sukututkimus on esillä Yle Radio Savon lähetyksissä tulevalla viikolla joka päivä kello 11.15. Sarjan ensimmäisessä osassa maanantaina 27.5. käsitellään eroja Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä sukututkimuksessa. Kaikki jaksot tulevat lähetyksen jälkeen kuunneltavaksi myös nettiin.