Majakat valaisevat merenkulun historiaa

Kiinnostus majakkamatkailuun on kasvanut. Suomen majakoilla käy vuodessa arviolta jopa yli 50 000 matkailijaa. Isokarin majakan viimeisen majakkamestarin mielestä ajan trendi voi olla tapa säilyttää majakoiden historiaa.

Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Isokarin entinen majakkamestari Rainer Wallenius katselee lapsuutensa kotitalon eteistä. Matkailukäyttöön remontoitu, vuonna 1898 rakennettu majakkamestarin talo on kokenut sisältä täydellisen remontin.

- Tässähän on seinä laitettu. Nykyisen vessan paikalla oli ennen hella ja tiskipenkki. Vesiämpäri oli tässä päällä ja talvella se jäässä, kun oli niin kylmä. Piti aina lyödä reikä siihen että saatiin vettä vaikkapa kahvin keittoon.

Huoneita on vaikea uskoa samoiksi, joissa hän asui kymmeniä vuosia. Vaikka Wallenius myöntää tuntevansa haikeutta, on muutoksessa hänestä hyvääkin.

- Mutta voi olla ihan hyväkin tämä järjestely. Matkailu on tämän ajan trendi. Jos tätä taloa pidetään ulkoapäinkin hyvässä kunnossa, niin säilyy vuosia eteenpäin.

Jännä saari

Rainer Walleniuksen vahvimmat muistot saarelta ovat lapsuuden kesistä.

- Lapsista saari tuntui ihanalta paikalta. Sai olla meressä uimassa. Kalastusretkiillä yövyttiin jossain ulkomerellä vanhempien tai isoisän kanssa. Hän kertoili vanhoja juttuja ja se oli kauhean jännää.

Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Walleniuksen mukaan hänen veljensä ja yhden luotsimiehen pojan leikkeihin kuului muun muassa kuulantyöntöä. Toisinaan kilpailtiin siitä, kuka kiipeää nopeimmin majakan portaat reilun 49 metrin korkeuteen.

- En muista tarkkaan, mutta minuutti siinä varmaan meni, Wallenius miettii.

Töihinkin saarella piti osallistua. Wallenius muistaa, että ainakin saaren lehmistä piti nyppiä usein punkkeja.

- Käärmeitä ja punkkeja täällä on ollut aina paljon.

Isiensä jalanjäljissä

Sota-aika on jäänyt erityisesti mieleen Walleniukselle. Talvisodan aikana majakkakin meinattiin räjäyttää - seiniin tehtiin jo reiät valmiiksi. Vihollisen pelättiin käyttävän majakkaa apuna suunnistuksessa. 

- Jatkosodan aikana olimme täällä. Sotilaita oli paljon ja he rakensivat parakkeja ja tykkejä. Se oli jännää aikaa.

Walleniuksen suku liittyy vahvasti Isokariin. Se ehti valvoa Isokarilla liki 160 vuotta. Rainer Wallenius jatkoi suoraan isoisänsä ja isänsä jalanjäljissä majakkamestarina.

- Tykkäsin olla täällä. Sitten, kun sain perhettä, niin viihdyimme koko perhe täällä kesäisin. Varsinkin lapseni muistelevat lapsuuttaan hyvinä aikoina.

Wallenius lähti saarelta vuonna 1993. Sen jälkeen hän on vieraillut saarella silloin tällöin.

Isokarilla käy tuhansia matkailijoita

Isokarin majakka on yksi Suomen majakoista, joille järjestetään matkailua. Kaikkiaan Suomen noin 60 majakasta noin puolelle järjestetään retkiä vähintään kerran vuodessa. Isokarille väkeä vetää majakan lisäksi 180 hehtaarin kokoisen saaren luonto.

Ennen matkailubuumia majakoiden kunto oli heikko. Matkailu on avannut ihmisten silmät, ja sitä kautta näitä tullaan tulevaisuudessakin pitämään kunnossa.

Kari Laaksonen

Kiinnostus majakkamatkailuun on kasvanut, arvioi Suomen Majakkaseura. Tarkkoja lukuja ei ole, mutta Majakkaseura arvioi, että matkailijoita on vuosittain 50 000 - 100 000. Viitisen vuotta sitten kävijöitä arvioitiin olleen noin 40 000.

Isokarilla käy vuoden aikana noin 3 000 vierasta, mikä on saaren matkailuyrittäjän Kari Laaksosen mukaan sopiva määrä.

- Maksimissaan se kestäisi ehkä 5 000, mutta enempää ei voi oikeastaan toivoa tai haluta. Ympäristö ja jätehuolto eivät sitä kestä. Majakka kyllä kestää, kun matkailu tehdään hallitusti.

Laaksosen mukaan 180 vuotta täyttävä Isokarin majakka on hyvässä kunnossa. Pieniä vesivahinkoja majakassa on ja paikoin rappaus on kärsinyt. Isokarin majakka on peruskorjattu vuonna 1933 ja maalattu 1986. 

Yhteistyöllä majakat säilyvät

Majakat ovat pääosin liikenneviraston omistuksessa. Liikennevirastossa majakkamatkailuun suhtaudutaan periaatteessa positiivisesti.

Liikennevirasto tekeekin yhteistyötä matkailua järjestävien yrittäjien ja majakkaseura ry:n kanssa. Yhteistyö ulottuu myös majakoiden kunnostamiseen.

Kuva: Samuli Holopainen / Yle

- Ennen matkailubuumia majakoiden kunto oli heikko. Matkailu on avannut ihmisten silmät, ja sitä kautta näitä tullaan tulevaisuudessakin pitämään kunnossa, toteaa Kari Laaksonen.

Majakat kuuluvat merenkulun historiaan, joten kun liikennevirasto harkitsee rahojensa käyttöä, menevät ne suuremmalta osin nykyajan välineisiin ja väyliin. Jonkin verran rahaa toki majakoiden ylläpitoon löytyy. Kari Laaksosen mukaan majakat voitaisiin yrittää säilyttää laajemman yhteistyön kautta. Museovirasto, kunnat, kaupungit, yrittäjät ja liikennevirasto voisivat yhteisesti panostaa majakoihin.

- Nämä pitäisi säilyttää sen takia, että nämä ovat kulttuurista historiaa. Isokarinkin historia ulottuu Aleksanteri I:n aikoihin. Monta sukupolvea on hoitanut näitä. Rakennuskonstruktiona nämä ovat niin erikoisia, ettei tällaisia oikeastaan löydy kuin jostain isommista kirkosta, Laaksonen toteaa.

Rainer Walleniuksen mielestä historiaa on tärkeää säilyttää.

- Ihmisen pitäisi tuntea vähän omaakin historiaansa. Silloin voisi paremmin kuvitella omaankin elämäänsä, kun sitä vertaa johonkin miten on aikaisemmin eletty, miettii Rainer Wallenius.