Hyppää sisältöön

Pelastusopiston rehtori kiukustui – miksi naiset eivät edes hae?

Pelastusopiston elokuussa alkavalla pelastajakurssilla ei taaskaan nähdä naisia. Yksikään nainen ei edes hakenut palomieskoulutukseen. Ei ole hakenut vuosiin.

Palomies-sairaankuljettaja Sari Rautiala savusukeltajan paikalla Vantaan pelastusyksikössä. Kuva: Keski-Uudenmaan pelastuslaitos.

Viisi naista on Suomessa suorittanut pelastajatutkinnon. Heistä kolme on palomiehen virassa, yksi on paloesimiehenä ja yksi vaihtanut alaa.

Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen ei yritä puhua palomiehen hommia kauniiksi. Puolustusvoimien ja poliisien vaatimuksia on helpotettu. Pelastusopistolla ei tähän lähdetä.  

- Onhan se oikeasti fyysinen ammatti, ei siitä pääsee mihinkään. Mutta missään tapauksessa näitä pääsyvaatimuksia ei saa laskea. Meillä on keskustelua, että fyysiset kokeet ovat naisia syrjiviä. Uskon kuitenkin, että meillä pääsykokeet ovat kohdillaan, Parviainen sanoo.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Vantaankosken asemalla palomies-sairaankuljettajan virassa toimiva Sari Rautiala ei muista, että sukupuolesta olisi koskaan ollut hänelle työssä haittaa.

Pelastusopistosta ensimmäisenä naisena vuonna 1995 valmistunut Rautiala on huomannut, että voiman puute kompensoidaan kokemuksella.

- Kyllä naisen aika paljon täytyy pääsykokeiden eteen töitä tehdä. Välillä surkuttelen nytkin, että olisipa enemmän voimaa, Rautiala sanoo.

”Kovuus ei ole pelkkää fysiikkaa”

Pelastusopiston pelastajakurssille ei hae naisia, hätäkeskuspäivystäjiksi taas ei tahdo enää löytyä miehiä. Rehtorille sukupuolikysymys ei ole oleellinen. Tärkeintä on oikea motivaatio.

- Tästä on vähän luotu sellaista myyttistä, että älkää naiset vaivautuko. On harmittanut se vanha hapatus, joka estää niitä naisia yrittämästä, joilla olisi edellytyksiä. Koko ajan kuulee, että eihän sinne voi edes hakea, kun se on niin rankkaa. Kovuus ei ole pelkkää fysiikkaa. En millään jaksa uskoa, etteivätkö naiset selviäisi tästä, Mervi Parviainen sanoo.

Kovassa palomieskulttuurissa nainen on kuitenkin arvossaan. Pelastusopistollakin kiinnitetään nykyään korostunutta huomiota kielenkäyttöön. Käyttäytymisen on oltava herrasmiesmäistä niin asiakkaita kuin työkavereitakin kohtaan.  

Sari Rautialaa ei ole koskaan vähätelty. Keikoilla ja yleisötapahtumissa nainen palomiehenä on takuuvarma kiinnostuksen ja ihailun kohde.

- Tilanteet ovat niin erilaisia. Joskus se nainen voi tehtävällä olla pehmentävä osapuoli, Rautiala sanoo.

Brankkereita rankempi rehtori

Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen ei itse ole palomiestaustainen. Parviainen on entinen kätilö, joka ottaa tarvittaessa pojilta luulot pois.  

- Pärjään palomiesten kanssa, koska se huumori on samanlaista kuin kätilöillä. Paitsi että kätilöillä se on paljon rankempaa.

Pelkkä kätilöhuumori ei kuitenkaan tuo naisia oppiin. Parviainen on tullut taloon 2006. Naisia ei ole pelastajakurssilla hänen aikanaan näkynyt.

- Pelastuslaitos on tietenkin linjaorganisaatio, ja kun pomo sanoo, niin silloin mennään. Ei sillä hälytyksessä ole väliä, onko alaisena nainen vai mies. Mutta ei työ ole pelkkää tulipalojen sammuttamista. Naiset toisivat laaja-alaisempaa ajattelua, Parviainen perustelee.

Lähes kaikissa maailman kulttuureissa ammattipalomiehen työ on kansalaisten keskuudessa kaikkein arvostetuinta työtä. Jostakin syystä tasa-arvon Suomessa naiset eivät innostu. Palomies-sairaankuljettaja Rautialakaan ei oikein ymmärrä, miksi.

- Jos haluaa vaihtelevaa työtä ja tykkää auttaa ihmisiä, niin ehdottomasti suosittelen. Eläkeikään en tätä jaksa, mutta meinaan jatkaa niin kauan kuin paikat kestävät, Sari Rautiala sanoo Vantaankosken asemapaikalla.