Suomalainen survivalisti ei rakenna bunkkeria

Suomessa survivalistin pahimmat uhkakuvat liittyvät merenpinnan nousuun tai asteroidin iskeytymiseen maapallolle. Arjessa hän pyrkii tunnistamaan uhkia ja minimoimaan riskejä.

Kotimaa
Survivalisti Pasi Karosto.
Pieni ihmisjoukko Suomessa on varautunut yhteiskunnan romahtamiseen. Ilmiötä kutsutaan survivalismiksi. Pahimmista tulevaisuuden uhkakuvista ja niihin varautumisesta saapui kertomaan survivalisti Pasi Karosto.

Pasi Karoston kuusihenkisen perheen kaapeissa on tarvikkeet ainakin kahden kuukauden selviytymiseen.

- Viranomaisten suosittelema kotivara on vähintään viikon tarvikkeet omatoimiseen elämään. Meillä on säilyvää ruokaa, kuivatarpeita tai muuta sellaista ainakin kahdeksi kuukaudeksi, kuvailee Karosto.

Ajattelumalli on elämäntapa, johon Pasi Karosto on omien sanojensa mukaan kasvanut. Lapsuuden kodin kaapeista löytyi vararuokaa.

- Ja esimerkiksi leireille mentäessä pakattiin aina vähän ylimääräistä mukaan, siltä varalta, että tarvitsee, kertoo Karosto.

Tiedostamista, ei neuroosia

Suomessa on Pasi Karoston arvion mukaan pari tuhatta survivalistia. Survivalisteilla on oma keskustelufoorumi, jossa jaetaan niksejä ja neuvoja.

Suomalainen survivalismi eroaa amerikkalaisesta siinä, että Suomessa survivalismi on maanläheistä varautumista arjen uhkiin. Amerikassa puolestaan survivalismiin liitetään usein äärimmäinen varautuminen, kuten aseistautuminen ja bunkkereiden rakentaminen.

- Jenkeissä survivalismi on peruja ydinsodan pelosta ja kylmän sodan aikakaudesta. Siellä usein survivalistit kokevat uhaksi toisen ihmisen. Suomessa nyt yleensä mennään kysymään toiselta ihmiseltä, että onko sulla kaikki hyvin, Karosto pohtii.

Karoston omasta suurperheestä löytyy kahden kuukauden ruokatarvikkeiden lisäksi retkeilytarvikkeita, työkaluja sekä generaattori.

Jenkeissä survivalismi on peruja ydinsodan pelosta ja kylmän sodan aikakaudesta. Siellä usein survivalistit kokevat uhaksi toisen ihmisen.

Survivalisti Pasi Karosto

- Lähinnä täytyy pohtia sitä, että miten poikkeustilanteissa järjestetään veden ja sähkön saanti.

Karoston neljä lasta kasvatetaan niin ikään varautumaan. Lapsille opetetaan pienestä pitäen ensiaputaitoja, tulentekoa sekä sammuttimen käyttöä.

- Lapset tekevät ruokaa ja kattavat pöytää. Näin lapsista ei tule sohvaperunoita vaan he oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan, kuvailee Karosto.

Vaikka koko Karoston perhe on varautunut, eivät he perheen isän mukaan anna uhkakuvien hallita elämäänsä.

- Uhat on tiedostettava, muttei niiden saa antaa hallita elämäänsä. Ei saa mennä neuroosin puolelle.