Kakku on korvannut rokan ja rinkelit

Juhlapöydät notkuvat nykyään niin makeista kuin suolaisistakin herkuista. Enää tuskin kenellekään juhlien järjestäjälle juolahtaa mieleen pistää pöytään entisajan tarjottavia: rinkeleitä, rokkaa ja kiisseliä.

ilmiöt
Mansikkakakku.
Heli Kaski / Yle

Kinkku on joulupöydän junkku ja kakku kruunaa yhä suomalaisen kahvipöydän niin häissä, syntymäpäivillä, valmistujaisjuhlissa kuin lakkiaisissakin.

Filosofian tohtori, etnologi Maarit Knuuttila Jyväskylän yliopistosta on tutkinut väitöstyössään kansanomaista keittämisen taitoa lähteinään muun muassa suomalaiset keittokirjat 1850-luvulta nykyaikaan.

Ennen juhlissa syötiin rokkaa, leipää ja joku kiisseli saattoi olla tarjolla.

Maarit Knuuttila

Knuuttila arvelee, että kakut ovat rantautuneet Suomeen lähinnä Keski-Euroopasta ja Ruotsin kautta. Kakkuja leivottiin ensin pappiloiden ja kartanoiden keittiöissä.

- Pappiloiden ja kartanoiden rouvilla oli monilla omat reseptivihot ja sukulaisten, tuttavien ja matkojen kautta saatiin vihiä siitä, mitä muualla Euroopassa tehtiin, mikä oli hienoa ja säädynmukaista. Luulen, että näin tuli meille täytekakkukin, kuvailee Knuuttila.

Arvoaineista ei ollut kaikilla vara leipoa

Knuuttila kertoo, että monissa hänen läpikäymissään aineistoissa todetaan, että Suomessa ihmiset näkivät ensimmäistä kertaa täytekakkuja 1920- ja 1930-lukujen juhlapöydissä.

- Kyllä se on ollut silloin jotain valtavan erikoista. Ylipäätään vehnänen, vehnään tehty vaalea leipä tai pulla oli jo itsessään erikoista, herkullista ja kallista ja siihen vielä kermavaahtoa ja hillo. Myös hillot olivat arvostettuja ja kalliita, koska niissä piti olla sokeria ja se oli rahan takana. Samoin kananmunat olivat arvostettuja eli kakku oli kalliista aineista tehty.

Kakku onkin ollut eräänlainen vaurauden merkki.

- Kyllä kakkuun on myös aikojen saatossa sitoutunut sympoliikkaa lisää niin, että on vaikea kuvitella nykyäänkään parempaa juhlaa, jossa ei kakkua olisi. Vaikkapa häät ilman kakkua saattaa herättää ihmetystä.

Aika ennen sokeriherkkuja

Vielä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella juhlapöytä ei suinkaan notkunut sokeriherkuista.

- Ennen makeitten leivonnaisten aikaa kansanomaisessa juhlapöydässä saattoi olla vaan rinkeli. Juhlissa eli lähinnä häissä ja hautajaisissa syötiin aika yksinkertaisesti: rokkaa, leipää ja joku kiisseli saattoi olla ja häissä ehkä hääkaramelli.

Nykyään Suomessa kakkukulttuuri elää ja voi hyvin ja vaikka juhlapöytien tarjottavat muuttuvat trendien mukaan, niin kakun asema ei hevillä horju.

- Ehkä siinä näkyy arvostus, joka on sille annettu jo ajat sitten, samalla tavalla kuin vaikka kahvipaketti: se maksaa muutaman euron, mutta se on yhä täysverinen tuliainen. Kahvikin on ollut aikanaan kallista ja siihen on liittynyt tunnearvoa, joka jaksaa yhä kantaa. Näin on varmaan myös kakun kohdalla, pohtii Knuuttila.

Täytekakku on myös sikäli juhlapöydän kruunu, että sen kimppuun on perinteisesti käyty vasta viimeisenä.

- Kakkuhan on ollut aina se, jota otetaan viimeisenä. Juhlapöydästä syödään ensin suolaiset, pulla, kuivakakku, pikkuleivät ja sitten täytekakku.