Suomi kieltäytyy palauttamasta muinaisesineitä Irakiin

Irakin suurlähetystö vaati Kansallismuseota luovuttamaan joukon presidentti Kekkosen lahjaksi saamia tavaroita Irakiin. Loitsumalja, savinaula ja muut arvoesineet pysyvät Suomessa - harvinaisesta pyynnöstä huolimatta.

kulttuuri
Tutkija pitelee kädessään muinaisesinettä.
Irakilaisvaltuuskunta lahjoitti muinaisesineitä presidentti Urho Kekkoselle Suomen-vierailullaan 1977. Eräs Irakin takaisinvaatimista esineistä on yli 4 000 vuotta vanha savinaula, jossa on nuolenpääkirjoitusta.Yle

Irakista ryöstettiin viime sotien aikana runsaasti kulttuurihistoriallisesti arvokkaita muinaisesineitä.

YK kehotti vuosikymmen sitten muita maita palauttamaan Persianlahden sodan jälkeen vietyjä taideaarteita Irakiin, ja tuhannet esineet ovat löytäneet tiensä takaisin kotimaahansa.

Samasta kampanjasta ei kuitenkaan ollut kyse, kun Suomen kansallismuseon ylijohtaja Helena Edgren sai huhtikuun alussa kirjeen Irakin Helsingin suurlähetystöstä.

Lähettiläs esitti luovutuspyynnön kuudesta Suomessa olevasta muinaisesineestä.

Harvinainen pyyntö käynnisti monivaiheisen selvitystyön. Museossa tiedettiin heti, etteivät tuhansia vuosia vanha savinaula, loitsumalja ja muut palautettavaksi pyydetyt liity sotiin. Taustat oli silti pengottava huolella.

Pala palalta rakentui kokonaiskuva esineiden vaiheista, kun muun muassa tasavallan presidentin kanslia ja Urho Kekkosen museo jakoivat tietojaan.

Näin esineet päätyivät Suomeen

Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä avattiin elokuussa 1977 Kaksoisvirranmaan taidetta -näyttely.

Maassa vieraili tuolloin korkea-arvoinen valtuuskunta Irakista. Siihen kuuluivat esimerkiksi tiedotusministeri Tariq Aziz ja Irakin valtionarkeologi.

Presidentti Kekkonen osallistui Kaksoisvirranmaan taidetta -näyttelyn avajaisiin Helsingissä elokuussa 1977.
Presidentti Kekkonen osallistui Kaksoisvirranmaan taidetta -näyttelyn avajaisiin Helsingissä elokuussa 1977. Paikalla oli ministeritason vieraita Irakista.Amos Andersonin taidemuseon kuva-arkisto

Ryhmä tapasi presidentti Urho Kekkosen sekä näyttelyn avajaisissa että Tamminiemessä, jossa irakilaiset lahjoittivat presidentille joukon muinaisesineitä. Kyseessä ovat samat esineet, joita lähetystö on nyt pyytänyt palautettavaksi.

Kekkonen antoi tavarat jo samana syksynä Kansallismuseolle, joka liitti ne osaksi yleisetnografisia kokoelmiaan.

Näin luovuttamista puntaroitiin

Saantihistorian lisäksi piti selvittää, onko olemassa lain tai kansainvälisten säädösten sanelemia velvoitteita palauttamiseen. Museovirastossa pohdittiin myös, onko eettisiä velvoitteita lahjojen luovuttamiseen.

Jos palautuspyyntö tulee maasta, jonka turvallisuusolot ovat epävakaat, museoviranomaiset harkitsevat myös arvoesineiden kohtaloa mahdollisen luovuttamisen jälkeen.

Ulkoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö totesivat, ettei luovutuspyyntö ole virallinen, koska se ei ole tullut Irakin hallitukselta Suomen ulkoministeriöön. Selvitystyö osoitti esineet laillisesti lahjotetuiksi, eikä niiden maahantuloon liity mitään juridisesti epäselvää.

Toukokuun alussa museoviraston johtoryhmä päätti, että esineiden luovuttamiseen ei ole tarvetta.

Lähetystön motiiveista tiedetään vähän

Luovutuspyyntö suurlähetystöstä saapui Museovirastolle vain hieman ennen kuin pyynnön esittänyt suurlähettiläs päätti komennuksensa Suomessa ja poistui maasta.

Yle Uutiset ei ehtinyt lähettilästä haastatella, eikä lähetystö ole antanut lupaa haastatteluun komennuksen päättymisen jälkeen.

Irakin Helsingin-suurlähetystö saa uuden suurlähettilään kesäkuun alussa, mutta lähetystön muu johto kieltäytyy kommentoimasta muinaisesineistä jätettyä pyyntöä.

Nähtäväksi siis jää, aikooko Irak olla vielä jatkossa aktiivinen kyseisten esineiden saamiseksi.

Suomessa ei paljoa haviteltavia esineitä

Muinaisesineiden palautuspyynnöt koskevat usein ihmisperäisiä jäänteitä kuten luita. Esimerkiksi kun Tukholmasta on palautettu esineitä Australiaan, kyse on ollut ihmisjäänteistä.

Pohjoismaissa säilytetään arvokkaita arkeologisia löytöjä vähemmän kuin monissa mannereurooppalaisissa museoissa.

Tutkija pitelee muinaisesinettä.
Loitsumalja ei ole ainutlaatuinen - vastaavia on maailman museoissa useita.Yle

Antiikin tuntija, emeritusprofessori Paavo Castrén arvioi, että Suomessakin voisi periaatteessa olla takaisin pyydettävää aineistoa esimerkiksi Välimeren maista.

- Monet suurlähettiläämme 1940- ja 1950-luvuilla hankkivat aika paljon antiikin esineistöä asemamaissaan ja lahjoittivat niitä Kansallismuseolle. On kuitenkin olemassa periaate, ettei tällaisiin vanhoihin hankintoihin ole velvollisuutta suostua.

Castrén kertoo muun muassa kreikkalaisten lahjoittaneen liikekumppanuuksia solmittaessa muinaisesineitä.

- He ovat kuitenkin pitäneet huolta siitä, että vastaavia kappaleita säilyy myös heillä omissa museoissaan.

Vaikka Irakin suurlähetystön jättämän palautuspyynnön motiivi on vielä selvittämättä, haluttujen esineiden ainutkertaisuudesta tuskin on kysymys.

- Käsittääkseni mikään näistä esineistä ei ole kovin harvinainen. Vastaavia esineitä löytyy varmasti museoista. Esimerkiksi loitsumaljoja on julkaistu yli 100 kappaletta eri puolilla maailmaa, toteaa Kulttuurien museon johtaja Eija-Maija Kotilainen.