Sananen – Lottovoittajien maa

Lottoa pidetään harmittomana viihteenä. Miten pieteetillä ihminen osaakaan valehdella itselleen. Kyse on unelmasta saada oma elämä takaisin.

Näkökulmat
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Suomalaisten usko lääkäriin ja Jumalaan hiipuu. Liikennevaloihin uskoo enää muutama. Siksi loton asema korostuu. Suomalaiset uskovat lottovoittoon. Sen varaan lasketaan paljon, melkein kaikki.

Jotta tulee selväksi mistä lotossa on kysymys, juontaja tulee jatkossa kuvaan setelipaljussa snorklaten.

Lotto on turbulenssissa. Kaupalliset kanavat himoavat sitä. Jotta tulee selväksi mistä lotossa on kysymys, juontaja tulee jatkossa kuvaan setelipaljussa snorklaten. Pallot pulpahtavat esiin lottotytön haarusten seutuvilta ja katseella joutuu hakemaan pitkään onko se kuus vai ysi. Koneesta tuunataan yksikätinen rietas rosvo, jonka sauvaan pitää tarttua molemmin hennoin käsin.

Poliisit halutaan pois virallisten valvojien työstä. Tilalle tulee Marco Bjurström, siksi että hän ei jaksa olla virallinen saati valvoa jotain. Koska jotain vanhaa halutaan säilyttää, se olkoon Aulis Gerlander- käsinukke, joka saa Bjurströmin sylissä kertoa tanssien lisänumerot.

Kaiken tämän odotetun hyvän vastapainoksi Veikkaus on tehnyt itse pitkää ja eittämättä kallista tutkimustyötä jonka lopputulemana se on päättänyt uudistaa Loton brändin. Tämä on totta.

Kun 40 vuotta on korostettu Loton mainonnassa viikkopotin suuruutta, niin nyt aletaan korostaa haaveilua - ilman ahneuden julkeaa peikkoa. Setelit eivät enää lentele ruudussa, kuvissa ollaan hymyilevän puolison kainalossa ja kadotaan sumuun.

Korvissa alkaa soida Unto Mononen, joka viimeisinä aikoinaan hörnäsi menemään partavedetkin päästäkseen sinne jonnekin, pois tästä tahmeasta samasta.

Rintamamiestalojen rakentajat haaveilivat siitä, että talkooporukkaa tulisi. Haaveiltiin siitä, että perhe-elämästä tulisi perhe-elämää. Että käki jaksaisi kukkua. Että olisi taas perunaa ja lihaa.

Oma tahto ja sitkeys on ok, mutta luja usko lottovoittoon on houkuttelevampi suunnitelma tälle elämälle.

Lotto keksittiin vasta myöhemmin. Ihmisten mieltä alettiin manipuloida. Oma tahto ja sitkeys on ok, mutta luja usko lottovoittoon on houkuttelevampi suunnitelma tälle elämälle.

Lottovoittohaaveessa mennään syvälle. Taustalla on itsekäs halu erottua muista. Ihminen haluaa näyttää muille miten raha ja onni tulee kohdalle ponnistelematta. Taustalla on kipeä halu tulla rakastetuksi Onnen Jumalattaren taholta. Hän valitsi minut, koska olen niin erikoislaatuinen. Tässä on helmi sepelin seassa! Tietenkin jokainen on oikeasti erikoislaatuinen, mutta harvoinhan lauantaimakkaran äärellä sellaiseksi itsensä tuntee.

Lottovoittajien kyselytutkimusten mukaan, yksi rituaali toistuu voittajien herkkuhetkenä. Pankkiautomaatilta haetaan tulostettu kuitti, jossa näkyy tilille pärähtänyt pitkä summa. Tositetta hivellään pupissa samaa tahtia halvimman keskioluttuopin kanssa. Tämän jälkeen suurin tunnekuohu tasaantuu.

Ilman lottovoittoa meidän elämämme uhkaa muodostua toisarvoisen ponnistelun temppuradaksi.

Ilman lottovoittoa seisomme pitkään Prismassa valitsemassa farkkuja.

Ilman lottovoittoa meillä on vain velkaa. Elämme velaksi, tuskailemme kuukausierien kanssa. Syömme yksipuolista ruokaa. Järkytymme Tallinnan lautalla. Ilman lottovoittoa seisomme pitkään Prismassa valitsemassa farkkuja.

Lottovoitto on unelma ihmeestä saada oma elämä takaisin. Että joku riuhtaisisi velvoitteista jonnekin tasaisen lämpimään.

Sellainenkin ihminen, joka on kuusikymmentäyksi vuotta ollut pahantuulinen ja emäksisen kitkerästi sisäänpäin kääntynyt, uskoo vilpittömästi muuttuvansa onnelliseksi ja valloittavaksi persoonaksi – jos vain tulisi se lottovoitto.

On lottovoitto syntyä Suomeen. Siis valhetta. Pitäisi opetella syntymään omaan elämäänsä. Lets born to rock, niin kuin Remu sanoo.

Maallikkosaarnaaja Maasola