1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Blogit

Ruben Stiller: Koska jankkaaminen Kreikka-vakuuksista loppuu?

Kuinka moni teistä herää keskellä yötä ja kysyy ahdistuneena itseltään: onko vakuussopimus vakuussopimus vai onko se sittenkin tuottojenvaihtosopimus?

Yle Blogit
Ruben Stiller
Ruben StillerLassi Seppälä / Yle

Kuinka moni pohtii työpaikan kahvipöydän äärellä Kreikan mahdollisen velkajärjestelyn vaikutuksia Suomen vakuuksiin?

Kreikka-vakuudet ovat poliitikkojen ja toimittajien pakkomielle. Normaaleja kansalaisia kiinnostavat muut asiat: työllisyysnäkymät, terveyskeskusten palvelut ja asuntojen hinnat. He keskittyvät olennaiseen, eivätkä pohdiskele päiväkausia ”synteettisiä Kreikan short-järjestelyitä” tai ”prosenttiswapejä.”

Näillä termeillä Timo Soini leikitteli Hesarin etusivun ilmoituksessaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Timo mainostaa 35 152:lla eurolla omia ajatuksiaan, mutta ihmettelen ilmoituksen sekavaa sanomaa.

Luuletko Timo kansalaisten järkyttyvän, jos vakuussopimus onkin tuottojenvaihtosopimus?

Miksi tämä saivartelu ja semanttinen leikki, joka ei viime kädessä kuitenkaan kiinnosta perussuomalaisten potentiaalisia äänestäjiä?

Vakuuskeskustelu paisui suhteettomiin mittoihin heti alkumetreillä. Jutta Urpilainen esitteli vakuuksia historiallisena torjuntavoittona. Vain vertailu Tali-Ihantalaan puuttui.

Poliittista teatteria helpottise, että sopimuksen yksityiskohdat salattiin. Kansalaisille myytiin täysin valheellista kuvaa Suomen vaikutusvallasta: Suomi muuttui hetkeksi Euroopan neuvottelupöytien suurvallaksi. Hiiri oli nyt kissa, joka löi nyrkkiä pöytään.

Soinin pelko oli vakuuksien alku

Ilmassa leijui epämiellyttävä kysymys: miksi muut maat kieltäytyivät näin loistavista vakuuksista, miksi ne eivät osanneet puolustaa intressejään yhtä sankarillisesti kuin Suomi?

Tämä kysymys on edelleen ajankohtainen.

Muut maat eivät uskoneet monimutkaisen vakuusjärjestelyn kannattavuuteen. Niillä oli varaa kieltäytyä vakuuksista, koska muiden maiden johtajat eivät elä Soinin pelossa. Suomessa tilanne oli toinen. Urpilainen ei voinut perääntyä vakuuslupauksistaan, koska hänen oli taisteltava Soinin varjoa vastaan.

Vakuudet keksittiin jytkyn vastalääkkeeksi. Ne eivät syntyneet ensisijaisesti taloudellisista realiteeteista, vaan poliittisesta paineesta. Soinin pelko oli vakuuksien alku.

Tämä kannattaa muistaa, kun kuulemme jankkailua ja saivartelua sopimuksen yksityiskohdista. Viimeistään 29 vuoden kuluttua tiedämme totuuden. Silloin 30 vuoden sopimusaika päättyy.

Veikkaan, ettei vakuuksista kuulla silloin sanaakaan. Historiankirjoittajat saattavat tosin viitata vakuuksiin jossain alaviitteessä, mutta siinä kaikki.

Olisi mukava nähdä tuo päivä. Onko EU:kin hajonnut jo ennen vakuussopimuksen viimeistä käyttöpäivää?

Ruben Stiller
Kirjoittaja on toimittaja ja Pressiklubi-ohjelman juontaja

Lue seuraavaksi