"Missä muruseni on" koskettaa suomalaisia

Teosto keräsi suomalaisten muistoja kotimaisesta musiikista. Kolmensadan tarinan joukosta eniten ihmisiä kosketti Jenni Vartiaisen kappale "Missä muruseni on".

kulttuuri
Jenni Vartiainen Ilosaarirockissa vuonna 2010.
Tommi Parkkinen/Yle

Teosto keräsi toukokuussa 85-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi tarinoita ja muistoja hetkistä, joissa suomalainen musiikki on ollut läsnä. Tarinoita kertyi lähes kolmesataa.

Tarinoista välittyi koko suomalainen sielunmaisema, sanoo Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tomi Korhonen.

- Tarinat osoittivat, että musiikki ilahduttaa, lohduttaa ja koskettaa sekä arjessa että elämän tärkeimmissä hetkissä. Musiikki on pystynyt pukemaan sanoiksi ilot ja surut, ja monelle kertojalle oli tullut jotain kappaletta kuunnellessa tunne, että tässä puhutaan juuri minun elämästäni.

Monella kertojalla oli lämpimiä muistoja festareilta tai nuoruudenkesistä. Tuolloin yhteisyydentunne syntyi yhdessä musiikkia kuuntelemalla - vaikka kaatosateessakin. Usein musiikkimuistot liittyivät myös elämän tärkeisiin käännekohtiin, kuten rakastumiseen, lapsen syntymään ja ikuisen ystävyyden kehittymiseen.

Teoston mukaan yllättävän moni tarinoista kertoi läheisen kuolemasta, erosta ja menetyksestä. Näistä tarinoista välittyi vahvasti, miten musiikilla on ollut surullisissa ja masentavissa hetkissä terapeuttinen merkitys.

”Missä muruseni on” tuo monelle lohtua

Teostoon tulleista tarinoista useimmin nousi esille Jukka Immosen, Mariskan ja Jenni Vartiaisen säveltämä ja sanoittama Missä muruseni on. Monesti mainittuja olivat myös Yö-yhtyeen ja Samuli Putron kappaleet.

Missä muruseni on -laulun tekijätiimiin kuulunut Mariska on iloinen laulun saamasta suosiosta.

- Musta on ollut aivan upeeta seurata Murusen kulkua. Tottahan se on unelmien täyttymys, että niin moni siitä biisistä on tykännyt, Mariska sanoo.

Hän kertoo kappaleen syntyneen ihastukseen liittyneestä ikävöinnistä.

- Podin siihen aikaan myös kovaa ikävää, koska en voinut nähdä ihastustani. Yhtäkkiä ratas kävi raksuttamaan ja aloin rustata lohtulaulua helpottaakseni omaa ikävää ja surua. Vaikeuksia oli muruseni-sanan kanssa. Moni sanoi, ettei sellaista sanaa voi käyttää. Onneksi kuitenkin Jenni ja Jukka näyttivät vihreää valoa ongelmasanalle ja otimme riskin. Mariskalle ja monelle kuulijalle laulu on tuottanut lohtua.

- Oivalsin tekstiä tehdessäni, että sureminen on turhaa, sillä eihän välimatka ole erottava tekijä. On sama, onko kaksi pistettä sentin tai tuhannen kilometrin päässä, sillä maailmankaikkeus on yhtä ja samaa kokonaisuutta, Mariska kertoo.

Muistoja ja tarinoita voi käydä lukemassa Teoston verkkosivuilla (siirryt toiseen palveluun).