Rahastajatytöt ovat muisto menneisyydestä

Linja-autoissa rahastajina toimineiden työntekijöiden työnkuva oli hyvin monipuolinen. Rahastajatytöt toimittivat kauppa-asioita ja autoissa kuljetettiin myös vasikoita.

Kotimaa
Valokuvia Pieni rahastaja tyttö -kirjasta.

Seija Savolaisen kirjoittama kirja Tuo pieni rahastajatyttö kertoo Saimaan osuusauton ajoista Lauritsalassa 40-luvulta 70-luvun loppuun asti. Savolainen aloitti työt Saimaan auton rahastajana vuonna -53, jolloin hän oli vain 15-vuotias.

- Kävin kysymässä Osuusauton konttorilta, että olisiko töitä ja sanottiin, että no, pannaan nimi kirjaan. Sitten johtaja Ranta polki polkupyörällä tehtaan kasarmille, jossa isäni oli töissä ja sanoi, että tyttö on käynyt kysymässä töitä, Savolainen muistelee.

Työpäivät olivat nuorelle tytölle pitkiä, koko viikon työmäärä tehtiin kolmessa päivässä. Sairaspaikkaukset lisäsivät työtaakkaa entisestään.

- Työpäivät alkoivat kuudelta aamulla ja viimeiset autot lähtivät puoliltaöin. Silloin tehtiin pitkiä päiviä ja joka toinen päivä oli töitä. Autoilla matkusti paljon vanhaa väkeä. Tehtäviimme kuului auttaa heitä autoon ja palvella kaikin puolin.

Rahastajan työtehtävät olivat monipuoliset. Ihmisten ei tarvinut lähteä maalta kaupunkiin, kun rahastaja toimitti juoksevia asioita ja toimitti tavarat tullessaan maaseudulle.

- Minäkin ostin muun muassa neilikoita ja villalankaa. Vierailut apteekkiin olivat jokapäiväisiä. Autoissa kuljetettiin myös runsaasti rahtitavaraa, muun muassa eläviä rapuja, vasikoista puhumattakaan, Savolainen muistelee.

Työ muuttui vuosikymmenten aikana

- Alkuaikoina työssä oli todella kylmä. Rapuista ja kuljettajan vierestä piti hakata jäätä. Aina kun tehtaalta tuli uusi auto käyttöömme, se oli kuin juhlaa. Sen kunniaksi kuljettaja tarjosi kahvit, Savolainen kertoo työn arjesta.

Rahastajien työt loppuivat ihmisten siirtyessä käyttämään omia autoja 50-luvun ruuhkahuippujen jälkeen. Samaan aikaan myös tanssilavat alkoivat hävitä.

Savolaisen mukaan Lauritsalan Osulassa oli erityisen hyvä henki, joka hiipui loppua kohti.

- Oli surullista katsoa, kun rahastajan laukut siirrettiin kuljettajille ja sanottiin, että pitää pärjätä.

Käytäntöjen muuttuessa vuonna -77 rahastajatytöt siirrettiin muihin tehtäviin. Osa työllistyi kuljettajiksi ja osa siivoojiksi.

- Kukaan ei valittanut koskaan autoon päästessään. Jossain vaiheessa jouduimme miettimään, että kuinka paljon ihmisiä voidaan ottaa käytävälle seisomaan, kun poliisit olivat jo autoa vastassa.

Kirja on ostettavissa Lauritsalan Haka-hallista, Karjala-myymälästä sekä Lauritsala-seuran tilaisuuksista.