Lapin yliopiston vanhin väittelijä keräsi Kannaksen evakkomuistot talteen

Lapin yliopiston kaikkien aikojen vanhin väittelijä Anneli Ilonen tutkii väitöskirjassaan, millaista on kannakselaisten evakkojen ja heidän jälkeläistensä ja lähipiirin identiteetti. Kannakselaisten evakkojen toimintaa on tutkittu hyvin vähän. 82-vuotias Anneli Ilonen väittelee lauantaina Hauholla.

Kotimaa
Anneli Ilosen väitöskirja Rajan Lapset.
Kari Mustonen / Yle

”Rajakylät paloivat. Nopeasti reput selkään ja ulkovaatteet päälle. Reput oli valmiiksi pakattuja, kun me olimme olleet esievakossa Joroisissa jo aiemmin”. Näin aloittaa omat rajan lapsen evakkomuistonsa Anneli Ilonen Yle Hämeen haastattelussa. Ilonen on koonnut ja eritellyt evakkoon joutuneiden Kannaksen karjalaisten kokemuksia niin sodan kuin rauhan ajoilta.

Tutkimuksessa selvitetään, millainen on kannakselaisten evakkojen ja heidän jälkeläistensä ja lähipiirin identiteetti. Kannakselaisen identiteetin rakennetekijöiksi paljastuivat rajan imperatiivi, sosiokulttuurinen aktiivisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Raja merkitsi pelkoa ja kammoa ensisijaisesti Kannaksen rajaseudun asukkaille.

- Kammo on saanut juurensa perinnetiedosta, mutta sitä vahvistivat omat kokemukset jo ennen sotia ja sodissa sekä myöhemminkin Neuvostoliiton aikana, kertoo Anneli Ilonen.

Aihe on vaatinut Iloselta uudenlaista syvää ymmärtävää otetta haastateltavien puheisiin ja asioiden päättelemistä.

Ilonen kertoo esimerkiksi ensimmäisestä evakkoon lähdöstään aamupimeällä 30.11.1939. Pakoon piti päästä nopeasti, sillä ammukset lensivät jo lähellä.

- Me lapset juoksimme niiltä suojaan perunakellariin, kunnes isä sai vahkoontuneen hevosen valjaisiin ja sitten lähdettiin. Isä sitoi hevosen mäen alla naapurin portinpieleen ja palasi takaisin. Hän viipyi kauan ja luulimme hänen kuolleen. Lopulta hän tuli eikä puhunut mitään, vaan irotti hevosen ja lähdettiin.

Vuosikymmenten jälkeen, vasta isän kuoltua Anneli Ilonen ymmärsi, että isä oli teurastanut kotieläimet ja sytyttänyt kodin palamaan. - Se oli sotastrategiaa. Isä ei koskaan puhunut tästä.

Kotiseutumatkat Kannakselle rakentavat identiteettiä

Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan väestöstä noin 420 000 joutui evakkoon, osa kahdesti. Noin 280 000 evakkoa ehti palata kotiseudulleen rakentamaan kotinsa uudelleen ja kunnostamaan peltonsa. Vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäys käynnisti toisen evakkovaiheen, jota on nyt kestänyt lähes 70 vuotta. Ilosen tutkimuksen mukaan karjalaiset ovat pinnallisesti katsoen sulautuneet paikalliseen väestöön, mutta toisaalta karjalaisuus on säilynyt näkyvänä.

82-vuotias Anneli Ilonen on työstänyt ja koonnut aineistoa väitöskirjaansa vuodesta 2004 lähtien.

Ilonen oivalsi, että jos hän ei aloita elävien muistojen keräämistä ja analysointia, kokijoiden autenttisia kuvauksia ei pian olisi lainkaan.

Anneli Ilonen on itse lähtöisin Kivennavalta ja päätynyt evakkolapsena aikanaan Hämeeseen Hauholle. Hauholla Ilonen myös väittelee tohtoriksi aikuiskasvatuksesta.

- Karjalaisten evakkojen Identiteettityötä tehdään käytännössä tietoisella kasvatuksella, perinteen vaalimisella ja arvojen ylläpitämisellä, Ilonen kertoo.

Identitettityötä tapahtuu myös juhlissa ja muissa tapaamisissa ja 1990-luvulta lähtien tehdyillä kotiseutumatkoilla Karjalan Kannakselle. Anneli Ilonenkin on käynyt kaivelemassa ja etsimässä palaneen kotitalonsa rakennusten kivijalkoja ja maaperää Kivennavalla.

Kannaksen evakkous vähän tutkittu

Tähän mennessä ainoa merkittävä evakkouden tutkimus on julkaistu vuonna 1952.

Anneli Ilonen muistuttaa, että jopa tutkimuksissa puhutaan useimmiten yleistäen Karjalasta, vaikka tarkoitetaan esimerkiksi sen jonkin osan ominaisia piirteitä. Toisistaan monessa suhteessa poikkeavia Suomen karjaloita olivat kokonaisen Suomen aikoina Pohjois-Karjala, Raja-Karjala ja Kannas.

Toisinaan puhutaan myös Laatokan Karjalasta ja Keski-Karjalasta. Itärajan takana on myös Venäjän Karjala, jota on kutsuttu myös Itä-Karjalaksi. Viimeksi mainittu ei ole koskaan ollut Suomea.

Ilosen väitöstyön aineisto on kannakselaisista, joita on vähän tutkittu. ”Rajan lasten” identiteetti pulpahtaa helposti esille vuotuisten tapaamisten ja kokoontumisten yhteydessä. Pitäjäjuhlista harvoin selvitään ilman kahden päivän juhlimista ja muistelua.

Kysyttäessä miksi ”rajan lasten” kokemuksia ja tuntemuksia ei ole aiemmin tutkittu, Ilonen vastaa, että 1960- ja 1970-luvulla aihe ei ollut Suomessa sopiva Neuvostoliiton takia.

- Karjalaiset evakot itsekin vaikenivat kokemuksistaan - turhautuneina, mutta tapaamisissaan he puhuivat niistä sitä enemmän keskenään.

Tohtorikoulutuksessa Anneli Ilonen on ollut Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Ilonen on tutkimuksensa takia matkustanut runsaasti pohjoisen junissa, mutta väitöstilaisuus järjestetään keskellä kesäistä Hauhoa. Hauholle Ilosen evakkoperhekin sijoitettiin talvisodan jälkeen.

- Hauholaiset ottivat kannakselaiset hyvin vastaan, Anneli Ilonen muistelee.

Anneli Ilosen väitöskirja ”Rajan Lapset” on julkaistu Lapin yliopiston julkaisusarjassa, Acta Universitas Lapponiensis 258, Rovaniemi (2013).