Ministeri Huovinen liikuttui lapsisurmainfossa: "Emme saa kävellä hätää kärsivän lapsen ohi"

Suomessa kuolee vuosittain noin kymmenen lasta ja vammautuu satoja perheväkivallan seurauksena.

Kotimaa
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) otti yhdessä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) kanssa vastaan tutkimusraportin, jossa selvitellään kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön kohua herättänyttä murhaa ja siihen johtaneita tapahtumia.

Tutkimusryhmä toteaa, että vuosi sitten äitienpäivänä julmasti surmattu tyttö jäi yksin hätänsä keskelle.

Kun tytön huoltajuus siirrettiin isälle vuonna 2010, isän ja tämän naisystävän taustoja ei selvitetty riittävästi. Perheessä oli päihde- ja mielenterveysongelmia.

Naapurit, koulu ja lapsen biologinen äiti esittivät huolensa lapsen kohtalosta ja tekivät lastensuojeluilmoituksia. Poliisille väkivallan merkeistä ei ilmoitettu.

Ministeri liikuttui, ääni murtui

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen oli liikuttunut puhuessaan tapauksesta. Hänen äänensä murtui kesken tutkimusryhmälle osoitetun puheenvuoron.

- Puutummeko vai kävelemmekö ohi? Jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua lasten kaltoinkohteluun. Emme saa kävellä hädässä olevan lapsen ohi.

- Lastensuojelua koskevia säännöksiä on 36 laissa. Viranomaisten käytäntöjä on muutettava jo ennen kuin lakeja ehditään korjata.

Huovinen vakuutti, että valtiovalta tekee osaltaan kaiken sen minkä se voi, jotta samanlaista tragediaa ei tapahtuisi enää ikinä.

- Olemme jo laatineet oppaan, joka osaltaan helpottaa tällaisten tilanteiden tunnistamista. Keväällä käynnistämme alan ammattilaisille laajan koulutuskierroksen ympäri maata.

"Pelkääkö sosiaalityöntekijä virkavirheitä?"

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson puolestaan pitää selvänä, että nyt tutkitussa lapsimurhatapauksessa tilanne pääsi etenemään liian pitkälle, koska kukaan ei kuunnellut lasta riittävästi.

- Tämä tapaus osoitti sen, että kenelläkään ei ollut kokonaiskuvaa hallussaan. Jo nykyisen lainsäädännön puitteissa moni asia olisi voitu tehdä paremmin. Jos tarvitaan pykälämuutoksia, totta kai me olemme valmiita siihen.

Henriksson arvelee, että sosiaalityöntekijät ovat joskus turhankin arkoja työssään. He pelkäävät virkavirheitä.

- Viranomaiset ovat tähän saakka arastelleet rohkeita toimenpiteitä, koska ne ovat kunnioittaneet - ehkä liikaakin - vanhempien oikeuksia ja perheen yksityisyyden suojaa. Lasta itseään ei ole osattu kuulla riittävästi.

Työryhmällä viisi esitystä

Valtioneuvoston asettaman tutkintaryhmän oli määrä esittää myös konkreettisia toimenpiteitä vastaisen varalle.

Työryhmän esitykset pähkinänkuoressa:

1. Yhteistyö lastensuojelussa. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhdessä muiden toimijoiden kanssa kehittää toimintamallit, joilla varmistetaan lastensuojelun toimijoiden, kuten lastensuojelun, koulun, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja poliisin hyvä yhteistyö, tiedonkulku, dokumentointi ja kokonaiskuvan muodostuminen.

2. Lasten pahoinpitelyn tunnistaminen. Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin tulisi laatia neuvolatyöntekijöiden, kouluterveydenhuollon ja muun terveydenhuollon käyttöön lasten pahoinpitelyn tunnistamista ja käsittelyä koskeva Käypä hoito -suositus ja edistää sen sisällön tekemistä tunnetuksi opettajien, lastentarhanopettajien ja muiden lasten kanssa työskentelevien keskuudessa.

3. Kodin olosuhteiden selvitysmenettelyn vakioiminen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi vakioida kodin olosuhteiden selvitysmenettelyt niin, että tietyt tarkistukset tehtäisiin aina lapsen kodista päätettäessä. Sisältöön tulisi kuulua ainakin kodissa asuvien taustojen selvittäminen ja muilla toimijoilla, kuten poliisilla, koululla tai terveydenhuollolla, olevien tietojen kokoaminen yhteen. Havaittuja puutteita ja muutoksia tulisi seurata.

4. Vakavista perheväkivaltatapauksista oppiminen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi antaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pysyväksi tehtäväksi kerätä tiedot kaikista lapsen kuolemaan johtaneista perheväkivaltatapauksista, raportoida niistä säännöllisesti ja esittää johtopäätöksiä, joiden avulla vastaavanlaiset tapaukset voitaisiin välttää.

5. Virheistä raportoiminen. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi luoda lastensuojeluun menettelyt, joiden mukaisesti henkilöstö raportoisi havaitsemistaan vähäisistäkin poikkeamista ja virheistä, jotka ilmoitusten perusteella otettaisiin järjestelmälliseen tarkasteluun esimerkiksi lastensuojelulaissa tarkoitetussa yhteistyöryhmässä. Menettelyn tulisi tuottaa lastensuojelua kehittävää tietoa laajaan käyttöön.