Tavarataivas saa sanattomaksi

Karstulalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä on tullut kansainvälinen nähtävyys. Esimerkiksi kaupan vinyylilevyjä tullaan ostamaan Lontoosta asti.

ilmiöt
Kauppias tiskin takana osto ja myyntiliikkeessä.
Jani Ilola / Yle
Vanhoja purkkeja hyllyssä.
Tavaran määrä kaupassa on suorastaan tyrmäävä.

Kaikkea on -kyltein, liikennemerkein sekä erilaisin ilmoituksin vuoratusta suuresta portista sisään astellessa mielen täyttää samaan aikaan kummeksunta ja uteliaisuus.

Karstulan kupeessa sijaitsevassa realisointikeskuksessa on kuuleman mukaan niin käsittämätön määrä tavaraa, että sitä on vaikea uskoa ennen kuin omin silmin näkee.

12 vuotta sitten vanhaan työväentaloon perustettu myymälä on paisunut vuosien mittaan yhdeksi maan suurimmista realisointikeskuksista.

Joylumyynnin loputtua pyysimme lupaa jatkaa ja sitten se homma pikkasen levisi.

Mauri Ahopelto

Portilla vastaan astelee harmaahapsinen, sirkeäsilmäinen noin seitsenkymppinen herrasmies. Leveästi hymyillen ja lämpimästi kädestä puristaen yrittäjä Mauri Ahopelto toivottaa tulijan tervetulleeksi valtakuntaansa.

Kulkukaupalla 5-vuotiaana kauppiaan uransa aloittanut Ahopelto avasi vaimonsa kanssa joulumyymälän aikanaan eläkepäiviensä iloksi.

- Kyseltiin vapaita tiloja täältä Karstulasta ja löytyi tämä työväentalo. Ja joulumyynnin loputtua pyysimme lupaa jatkaa ja sitten se homma pikkasen levisi, naurahtaa Ahopelto.

Pupu-postikorttia lavakaupalla

Kaupan piha pursuaa pelargonioista, verenpisaroista ja muista kesäkukista. Yhdessä kojussa on säkkikaupalla multaa, lannoitteita ja kasapäin grillejä sekä muita puutarhakalusteita. Parissa viereisessä teltassa odottaa ottajiaan röykkiöittäin vanhoja huonekaluja ja seinustalla nojaa käytettyjä polkupyöriä.

Samaa postikorttia saattaa löytyä lavakaupalla. Eivät pääse loppumaan koskaan!

Kauppias Ahopelto sukeltaa yhteen telttaan ja esittelee touhukkaana uutuuttaan hohtavia naisten raidallisia T-paitoja ja yksivärisiä kesähameita. Telttoja on yhteensä pihapiirissä yksitoista.

- Ovat tämän kevään yljäämämallistoa, kohta tulevat jo syksyn mallit myyntiin, Ahopelto valaisee.

Terassia ja eteistä reunustavat lukuisat kynttilälyhdyt, puutarhatontut ja saviruukut antavat vasta esimakua tulevasta. Hämärästä, tavarantäyteisestä aulasta pääsee puikkelehtimaan peremmälle kaupan uumeniin. Ilmassa leijuu vanhan paperin tuoksu.

- Uusi tavara tulee valmistajalta ja maahantuojalta, tukkuri on välistä pois. Ja sitten on kuolipesät ja muut muuttohommat sekä ylijäämätavara, kertoo Ahopelto tavaroiden alkuperästä.

Salissa avautuva näky saa monet sanattomaksi: noin satatuhatta kirjaa, viitisenkymmentätuhatta vinyylilevyä sekä parisataatuhatta muuta esinettä lasienkeleistä kaappikelloon. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä on ahdettu siististi puisiin hyllyihin.

- Samaa postikorttia saattaa löytyä lavakaupalla. Ne on saatu jonkun konkurssin myötä, ne eivät pääse loppumaan koskaan!, Ahopelto virnistää.

Retroa ja antiikkia

Kaikki myyntitavara on pölytöntä ja hyvässä järjestyksessä. Kauppiaspariskunta tietää tarkkaan jokaisen tavaran paikan. Löytöjä tulevat tekemään sekä nuoret että vanhat.

- Nuoriso ostaa 70-luvun tavaraa, se ei ole antiikkia, mutta se on retroa, kuvailee Ahopelto

Uudesta tavarasta eniten menee kissan- ja koiranruokaa.

Sana tavarataivaasta on ilmeisesti kiirinyt ympäri maailman, koska harvinaisia vinyylilevyjä on tultu hakemaan Lontoosta saakka.

- Paikalliset asiakkaat tuovat ulkomaisia vieraitaan käymään ja ihmettelemään, niin se homma menee, ei tarvitse mainostaa, myhäilee Ahopelto.

Ahopelto on elättänyt perheensä pääasiassa tukkukauppiaana. Hinnoista ei yrittäjän tarvitse maahantuojien kanssa kuulemma edes enää neuvotella.

- Uudesta tavarasta eniten menee kissan- ja koiranruokaa, niitä haetaan kauempaakin.

Vanhasta tavarasta parhaiten tekee kauppansa posliini- ja lasitavara. Ahopeltoa ei hämätä, sillä kauppiaan silmä on harjaantunut vuosien saatossa erottamaan arvotavaran.

- Eilenkin eräs kauppasi lasitavaraa Iittalana ja minä katsoin sitä päältä ja sanoin, että se on ranskalaista. Ja niinhän se oli, kertoilee Ahopelto jälleen leveästi hymyillen.

Kaupanteko pitää nupin kunnossa

Ahopellon kaupassa on jo nyt enemmän tavaraa kuin mies pystyy ikinä myymään ja lisää tulee. Asiakkaan tiedustellessa tiettyä tavaraa, tyypillinen kauppiaan vastaus on, että kyllä löytyy.

- Tämä on harrastus. Jos jäisi sohvalle makaamaan, niin ei siitä kohta mihinkään pääsisi. Tämä on elämäntapa ja päänuppikin pysyy kunnossa, tokaisee Ahopelto ja jää purkamaan juuri saapunutta tavaralähetystä.