"Vesikauhuisista ei ole kumiveneen kippareiksi"

Kuohuvien koskien laskeminen kumiveneellä vaatii kylmäpäisyyttä. Vaikka menopeli olisikin pehmoinen, sen kipparoiminen edellyttää kymmenien tuntien harjoittelua.

ilmiöt
Lumiveneet suuntaavat koskelle
Matti Sunnari / Yle

Kesäilma, vapaana virtaava joki, joukko innokkaita laskemassa koskea pitkin kumiveneellä, jonka kippari johdattaa heitä läpi virtaavien vesien. Mielikuva tilanteesta on rauhallinen.

Toista on kuitenkin todellisuus, kumiveneelläkään koskenlaskeminen ei sovi heikkohermoisille.

- Kaikista ei ole kipparoimaan. Kippari ei saa pelätä vettä, fyysisen kunnon pitää olla hyvä, asiakaspalveluluonnetta vaaditaan myös ja huumorintajukaan ei ole pahitteeksi, painottaa eräopas Mika Lähdekorpi.

Virtaava vesi ja kuohuva koski takaa sen, että harva haluaa kapinoida kipparia vastaan, kun lautta lähtee rannasta.

Mika Lähdekorpi

Kipparin pitää olla myös määrätietoinen. Kumivenettä ei voi ohjata mistä tahansa. Ja sitten kun lähdetään, niin silloin myös mennään.

- Kipparin ohjailu on hyvin autoritääristä, siinä käskytetään. Virtaava vesi ja kuohuva koski takaa sen, että harva haluaa kapinoida kipparia vastaan, kun lautta lähtee rannasta, Mika tuumaa.

Tiivis harjoittelu takaa ammattitaitoisen kumikipparin

Kumiveneen kippariksi pääsee intensiivisen kipparikurssin kautta, joka kestää 60 tuntia. Kurssilla käydään läpi lautan ohjailutekniikoita, kosken lukemista, pelastustekniikoita ja käytännön asioita, miten pidetään oppitunti siitä mitä lautalla tehdään ja mitä ei saa tehdä.

- Kumivenekipparointi on hyvin tasavertainen laji. Se sopii hyvin myös naisille, koska vaatimukset ovat samat molemmille. Kukkolankoskella ringissä on neljä naiskipparia, toteaa Mika Lähdekorpi.

Kuusamossa ja Muoniossa Kipparikurssi kuuluu eräopaskurssiin. Suurin osa kippareista joutuu käymään kipparikurssin erikseen paikkakunnilla, joissa harjoitetaan yleensä kaupallista koskenlaskutoimintaa.