Pekka Ervasti: Niinistön Bilderberg

Siinä puskat kuhisee, kun ulko- ja turvallisuuspoliittinen etujoukko kokoontuu viikonloppuna Kultarannan puutarhaan etsimään Suomen kadonnutta liittoutumattomuutta.

Yle Blogit
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Mitään tällaista ei ole nähty sen jälkeen, kun Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi punaviittaiset kardinaalit kokoontuivat keskiajalla pohtimaan, omistiko Jeesus vaatteensa.

Sunnuntaina ja maanantaina Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kuuria vaeltaa satapäisenä joukkona tasavallan presidentin kesäresidenssiin Naantalin Luonnonmaan saarelle messuamaan tasavallan olemassaolon kannalta tärkemmistä ikuisuusasioista.

Onko Suomi enää liittoutumaton maa? Ohjaavatko ulkopolitiikkaa muut arvot kuin vienninedistäminen? Kumpi on tärkeämpää, ihmisoikeudet vai asekaupat?

Juuri sopivasti Kultarannan kokouksen alla Erkki Tuomiojan (sd.) johtama ulkoministeriö julkisti ensimmäisen ihmisoikeusstrategiansa. Sen mukaan ihmisoikeudet ovat keskeinen tekijä Suomen ulkopolitiikassa.

Julistukset ovat julistuksia, mutta Sakon tarkkuuskiväärit ovat Sakon tarkkuuskivääreitä.

Toisaalta presidentti Sauli Niinistö on varoittanut, että karttakeppimäinen läksyttäminen ei sovi Suomelle.

Presidentti onkin ahkerasti reissannut maailmalla tervehtimässä Aasian ja Keski-Aasian diktaattoreita pitkä liikemieslaahus perässään mukana mm. kotoiset asevalmistajamme.

Julistukset ovat julistuksia, mutta Sakon tarkkuuskiväärit ovat Sakon tarkkuuskivääreitä.

Siinä sitä on keskustelun pohjaa Kultarantaan, jossa ruoditaan Suomen ulkopolitiikan arvoja ja intressejä.

*Kauan ei ole *siitäkään, kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta peukaloi yhtä tasavallan suitsutetuinta turvallisuuspoliittista pyhäinjäännöstä eli liittoutumattomuutta.

Valiokunta siteerasi asiantuntijoita, joiden mukaan keskinäisriippuvuuksien maailmassa liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen ei ole enää mahdollista.

Kenen asiantuntijoiden? Kun valiokunnan asiantuntijalistaa katselee, niin ainakin siellä on kuultu emeritusjournalisti Olli Kivistä, josta tuli Nato-uskovainen jo vähän ennen viidettä ikävuottaan.

Se, että Natoa ei siihen aikaan vielä ollut olemassakaan, on akateemista saivartelua.

Kun liittoutumattomuuden murenemisesta kysyttiin Niinistöltä Ylen Ykkösaamussa, niin presidentti ei suostunut lähtemään mukaan "sanakikkailuun" lainkaan.

Ota se neopreenipuku mukaan, Li!

Hallintoalamaisten onnyt tyydyttävä siihen, että tasavallan ylin ulkopoliittinen johtaja ei suostu suoraan sanomaan, ollaanko sitä liittotumattomia vai eikö sitä olla.

Saapa nähdä, uskaltaako joku sitä suoraan Kultarannassa kysyä ja heitetäänkö kysyjä sen jälkeen saunan laiturilta mereen. Suositan neopreenipukua, sillä meri on kaiketi vielä kuitenkin aika viileä.

Presidentin kanslia ei ole julkistanut osanottajalistaa etukäteen, mutta tuskinpa sieltä Nato-uskovaisten pahimpia perkeleitä Jaakko Laaksoa tai Risto Volasta nähdään.

Naton kiintiövastustajan rooli on varattu vasemmistonuorten Li Anderssonille. Ota se neopreenipuku mukaan, Li!

Samaan aikaan kun ulkopoliittinen eliitti saivartelee Kultarannassa ulko- ja turvallisuuspoliittisten uskonkappaleiden parissa, suomalaiset sotilaat pakkaavat rensseleitään Naton sotaharjoituksessa Baltiassa, ja toinen porukka virittelee Horneteja ilmasotaharjoitukseen Natomaa Islantiin ensi vuonna.

Siihen asti suomalaiset korpisoturit partioivat myös Naton lippujen alla ISAF-operaatiossa Afganistanissa.

Mutta kuten ulkopoliittinen johto on vakuuttanut, Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista, eikä Suomen turvallisuuspoliittisissa linjauksissa oikeastaan mikään ole muuttunut sitten jääkauden.

Toivottavasti Kultarannassa Nato-keskustelu ei mene taas uskovaisten ohipuhumiseksi.

Yhdestä asiasta osapuolet ovat kuitenkin herttaisen yksimielisiä: Venäjä ei ole mikään uhka.

Rintaman välissä ei Suomessa tunnu olevan minkäänlaista ei-kenenkään-maata, jossa voisivat harhailla sellaiset vapaa-ajattelijat, joilla ei ole asiasta kiveen hakattua kantaa, mutta jotka arvostaisivat muutamaa selkeää, objektiivista ja värittymätöntä faktaa.

Jos ei tunnusta väriä, jää värittömäksi.

Yhdestä asiasta osapuolet ovat kuitenkin herttaisen yksimielisiä: Venäjä ei ole mikään uhka.

Moskovasta johdetun itäisen suurvallan suuressa slaavilaisessa sydämessä on aina ollut lämmin paikka pienelle Suomelle.

Joka tätä epäilee, tarkastelkoon lähemmin näiden kahden sopuisan naapurin harmonista yhteiseloa läpi vuosisatojen. Kuten Paasikivi sanoi: tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Yhtä kaikki, Kultarannan seminaarille on helppo ennustaa pitkää ikää, sillä keskustelun aiheena Nato-jäsenyys on kuin Vuotoksen allas.

Siitä väitellään niin kauan kunnes se on toteutunut. Sitten ei enää tarvitse.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö