1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Pasi Luhtaniemi (Kirjailija)

Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

Esikoiskirjailija Pasi Luhtaniemen psykologinen trilleri johdattaa manipuloitujen kuvien labyrinttiin. Lue Juha Pikkaraisen kirja-arvio.

Pasi Luhtaniemi (Kirjailija)
Pasi Luhtaniemi: Sokea piste -kirjan kansi
Atena kustannus Oy

Tiedonvälityksen ja mainonnan harjoittama erilaisten brändien ja mielikuvien luominen on saanut tämänhetkisessä maailmassa tolkuttoman vallan. Mielestäni hyvin kuvaava esimerkki asiasta on se, että Suomen suurin metsäyhtiö nimittää Suomen maajohtajaksi yhtiön entisen viestintäpäällikön, jolla ei ole minkäänlaista metsäteollisuuden alan koulutusta tai kokemusta. Pelkät mielikuvat ja kuvitelmat taitavat riittää tässä nimitysasiassakin. Julkisuudessa on alettu puhua entistä enemmän Jari Sarasvuon lanseeraamasta huomiotaloudesta, jossa erilaiset mielikuvat, odotusarvot ja kaikenlainen muu kuviteltu on tärkeämpää kuin itse todellisuus. Näyttääkin siltä, että olemme matkalla pois todellisuudesta kohti illuusiota, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään.

Edellä kerrotusta yhteiskunnan muutoksesta on alettu kirjoittaa myös kaunokirjallisuutta, erityisesti näytelmiä. Nyt tähän uusmedian ja mielikuvien maailmaan on psykologisen trillerin muodossa sukeltanut Pasi Luhtaniemi esikoisteoksessaan nimeltään Sokea piste. Kirjan on kustantanut Atena. Vuonna 1963 syntynyt Pasi Luhtaniemi on työskennellyt uusmediassa verkkotuottajana ja viestinnän suunnittelijana. Hän on varmasti oikea ihminen kuvaamaan asioita, joita tämän hetken verkkoviestinnässä ja sen ympärille kehittyneessä maailmassa tapahtuu.

Erik Aholalla ja Samuel Heiskalla on yhteinen verkkoviestintäyritys, jonka tulevaisuus näyttää erityisen valoisalta. Yritys on aivan uudenlaisen viestintätavan hyödyntämisen kynnyksellä. Samuel Heiska alan guruna on kehittänyt jotakin uutta, jolla voi lyödä rahoiksi. Asiasta on jo ainakin puheissa sovittu maailmanlaajuisen valokuviin, valokuvaukseen ja valokuvien muokkaukseen erikoistuneen yrityksen kanssa. Sitten aivan yllättäin Samuel Heiska löytyy kuolleena talonsa pihalta. Edes Samuelin vaimo ei ole ollut paikalla ja syksyn pimeys sekä rankka vesisade on huuhtonut kaikki mahdolliset jäljet.

Aluksi järkyttävä asia näyttää selvältä tapaturmalta. Samuel, joka on arjen asioihin tottumaton ja fyysisesti kömpelö, on varmaankin yrittänyt puhdistaa sateessa tukkeutunutta vesiränniä. Kömpelönä hän on horjahtanut ja pudonnut alas talonsa parvekkeelta. Pudotessaan hän on taittanut niskansa ja kuollut. Poliisi alkaa rutiininomaisesti tutkia asiaa. Motiiveja Samuelin mahdolliseen murhaan alkaa löytyä vähän jokaiselta tapahtumissa mukana olevalta henkilöltä. Erikillä ja Samuelilla oli ollut kiistaa ohjelmistopatenttien myynnistä, Erik halusi myydä ja Samuel vastusti asialla rahastamista. Samuelin kuoltua hänen vaimonsa perii miehensä osuuden yhtiössä. Hänestä oli tulossa rikas leski.

Myös kuolleesta Samuel Heiskasta löytyy vaimolle ja ystäville aivan tuntemattomia puolia. Ohjelmointiin erikoistunut Samuel oli käyttänyt hakkerointitaitojaan yhteiskunnan hyödyksi oikein poliisin luvalla. Hän on myös häirinnyt äärioikeiston tai oikeammin uusnatsien Konservatiiviliiton verkkosivuilla käytävää keskustelua. Siellä hänen käyttämänsä nimimerkki Koneiston mielipiteet ovat herättäneet pahaa verta ja nimimerkki aiotaan vaientaa vaikka fyysistä väkivaltaa käyttäen. Mutta käyttääkö Samuel yksin nimimerkkiä Koneisto?

Koko Pasi Luhtaniemen kuvaama verkkomedian maailma on mielestäni täysin absurdi. Verkkomediaa tekevät ihmiset ovat irrallaan arjen todellisuudesta. Töitä tehdään vuorokausitolkulla vuorokaudenajoista mitään välittämättä. Kenelläkään ei ole lapsia, eikä virtuaalisessa maailmassa tehtävän työn ja vähäisen biletyksen lisäksi elämässä ole mitään muuta. Ainakin minun mielestäni sellainen elämä on vähintäänkin outo ja irti todellisesta maailmasta.

Uudessa verkkojulkaisussa Essissä aiotaan käyttää Samuelin keksimiä verkkosovellutuksia. Essissä on tarkoitus julkaista hieman manipuloituja valokuvia, jotka herättävät lukijoissa outoja ajatuksia todellisuudesta. Se, että käytetään verkkojulkaisussa muunneltua totuutta ja muunneltuja valokuvia, ei Erik Aholan mielestä ole mikään ongelma, koska ainahan valokuvia on retusoitu. Uudella tekniikalla retusointi näkyy vain pienen hetken ja se onkin koko uutuuden idea. Lukijan on palattava Essin pariin, koska hän alkaa epäillä näkemäänsä ja kiinnostuu juuri siksi uudesta verkkojulkaisusta ja sen sisällöstä.

Aluksi Sokea piste -romaanin tarina saa lukijan mukaansa. Siinä vaiheessa kun Pasi Luhtaniemi tuo tarinaansa mukaan ripauksen intialaisista uskonnoista ja filosofioista, joissa ihminen tavallaan jakaantuu useaksi eri minäksi ihan fyysisesti, ainakin minä putosin kärryiltä. Vaikka Pasi Luhtaniemi kuvaa romaanissaan verkkomaailman ja uusmedian tarjoamia mahdollisuuksia ja uhkia, olisin odottanut Samuelin kuolemantapauksen selvittelyssä vähän tavanomaisempaa ratkaisua. Oikeassa elämässä ihminen kuolee, jos häneltä katkeaa tai katkaistaan niska. Miksi Samuelin niska katkeaa, sen pitäisi selvitä myös romaanin lukijalle. Minulle se ei oikein selvinnyt.

Juha Pikkarainen
Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden ystävä

Lue seuraavaksi