Mesenaatti maalaa kuvan Sara Hildénistä

Tampereella sijaitseva Sara Hildénin taidemuseo on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen museoista. Vuonna 1979 Särkänniemessä avattu museo näyttelyineen on varmasti monelle tuttu.

kulttuuri
Tähtiä.

Mutta kuinka museon toiminta sai alkunsa, mistä sen peruskokoelmat ovat peräisin ja ennen kaikkea, kuka oikein oli museolle nimensä antanut tamperelainen vaatekauppias ja taiteenkerääjä Sara Hildén. Tätä kaikkea selvittää Pia Andellin ohjaama dokumenttiMesenaatti.

Mesenaatti on lähinnä Sara Hildénin tunteneiden ihmisten haastatteluista koostuva dokumentti. Museon kokoelmia ei pahemmin näytetä, sen enempää kuin aikakauden Tamperettakaan. Vuonna 1993 kuollut Sara Hildén vilahtaa itse vain muutamissa kuvissa, sillä hän ei välittänyt julkisuudesta, eikä juuri antanut haastatteluita. Hildén pääsee kuitenkin ääneen kohtauksissa, joissa häntä esittävä näyttelijä lukee Hildénin hovioikeudelle tekemää selvitystä tämän entisen miehen, kuvataiteilija Erik Enrothin tauluihin liittyvässä omistuskiistassa. Tämä pariskunnan yksityiselämää valottava kirje toimii eräänlaisena kehyksenä tässä elokuvassa.

Taiteenkeräilijän muotokuvan lisäksi _Mesenaatti _on myös elokuva rakkaudesta. Hildénin ja häntä kaksitoista vuotta nuoremman Enrothin rakkaustarina tuntuu olleen todella omalaatuinen. Hildén elätti Enrothia heidän 13 vuotta kestäneen avioliittonsa ajan, josta korvauksena sai omistusoikeuden kaikkiin tämän liiton aikana maalaamiin tauluihin. Tuon pakkomielteiseltä vaikuttavan avioliiton päätyttyä puolisot ajautuivat katkeraan riitaan taulujen omistusoikeudesta.

Mesenaatti maalaa kuvan määrätietoisesta, ehkä jopa hankalasta ihmisestä. Hildén tuntuu suhtautuneen tärkeinä pitämiinsä asioihin hyvin intohimoisesti ja omistushaluisesti, oli kyse sitten bisneksistä, ihmisistä tai taiteesta. Sara Hildéniä muistellaan pääosin asiaankuuluvan kunnioittavasti, mutta mukaan mahtuu sentään myös jokunen kriittisempikin lausahdus.