Perttu Kivilaakso soittaa, itkee ja hymyilee musiikkijuhlavieraat onnellisiksi

Apocalyptican solisti, sellisti Perttu Kivilaakso on kokenut uudenlaisen elämyksen. Oma metallirock-yhtye on ollut tauolla, mutta kesän aluksi elämyksiä onkin tarjonnut Iitin kirkonkylä musiikkijuhlineen.

kulttuuri
Apocalyptica-yhtyeen Perttu Kivilaakso Iitin Musiikkijuhlilla
Perttu Kivilaakson mielestä eri musiikkityylien välille ei pidä vetää liian tiukkoja raja-aitoja.Yle Eijaleena Martikainen

Perttu Kivilaakso on soittanut selloa klassisen koulukunnan oppien mukaisesti viisivuotiaasta natiaisesta asti. 1990-luvulla klassisen rinnalle astui Apocalyptica, ja sen kanssa esiintyminen vei lopulta voiton - toistaiseksi. Ryhmä on ollut vuoden tauolla, jonka aikana Kivilaakso otti lopulta sellon uudelleen esiin, nyt perinteinen konserttimusiikki mielessä. Iitin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Laura Mikkola kysyi miestä omille musiikkijuhlilleen, koska yhdessä soittaminen tuntui monesti sujuneen mainiosti.

- Minulle tämä on ihan mahtava, eksoottinen kokemus. On tosi pitkä aika siitä kun olen soittanut klassista musiikkia ja ollut klasarijuhlissa. Iitissä meistä pidetään hyvin huolta: joka päivä muikkuja, lihapyöryköitä ja saunailtoja. Minun hullutteluni jää siihen: syön hyvin ja käyn vähän kastautumassa Kymijoessa ja sitten nukkumaan.

Liikuttuu omasta soitostaan

Iitin musiikkijuhlien taiteilijat ovat jo 10 vuoden ajan nauttineet paikallisten vieraanvaraisuudesta aamusta iltaan. Konserteissa he puolestaan tarjoavat tasokkaan ohjelmistonsa ihan omanlaisessaan, rennossa ilmapiirissä. Verlan tehdassalissa yleisö ei tahtonut pysyä puupenkeillä, kun kamarikokoonpano soitti Teppo Ali-Mattilan sovittamia Beatles-sävellyksiä Markku Veijalaisen juonnoin. Perttu Kivilaakso sai silmät kostumaan Hey Jude -soolollaan, myös omansa.

Soitin pienenä musiikkiopiston konsertissa jotain kaunista kappaletta ja se meni poikki jo ensimmäisen rivin jälkeen kun rupesin itkemään niin kauheasti

Perttu Kivilaakso

- Olen kova itkemään omankin soittoni sekaan. Soitin pienenä musiikkiopiston konsertissa jotain kaunista kappaletta ja se meni poikki jo ensimmäisen rivin jälkeen kun rupesin itkemään niin kauheasti. Lähdin pois enkä tullut takaisin, Perttu muistelee eikä yhtään nolostele itkuherkkyyttään.

Ulkomuodollisestikin pätevä

Kivilaakso murtaa olemuksellaan luutuneita käsityksiä arvokkaan klassisen ja rajun rockin eroista. Sellosta lähtee hänen käsissään uskomaton, kiinteästi soiva ja vahva ääni.

- Olisi aika outoa, jos ei yhdeksän vuotta Apocalypticassa kuuluisi mitenkään siinä mitä saan sellosta irti. Saariahon kappale vaatii aikamoista rappaamista. Siinä saan käyttää kaikkea sitä voimaa minkä rockin parissa olen saanut, kun piiskaan esiin kurimuksellisia säveliä. Mutta Verdin ja Donizettin parissa tatsin on oltava kaikista herkin ikinä.

Eri musiikinlajien välille ei kuitenkaan kannata vetää jyrkkää rajaa - klassista soitetaan paita päällä ja rockia ilman paitaa, mutta intohimo pitää olla yhtä kova molemmissa, mies kuvailee. Iitissä Kivilaakso soittaa kuudessa konsertissa: Beatlesia, Saariahoa, oopperaa suuresti ihailemiensa Mari Palon, Lilli Paasikiven ja Mika Pohjosen kanssa.

- Jouduin taas uudestaan opettelemaan, kuinka nuotteja luetaan. Ennen Apocalypticaa soitin paljon klassista ja osallistuin nuorena usein musiikkileireille. Tämä Iitin juhla muistuttaa niistä ajoista, paitsi ettei enää tule oksenneltua puskiin, Kivilaakso virnuilee.

Sellisti Kivilaakso tuo klassisiin konsertteihin myös silmäniloa. Pitkät liehuvat hiukset, musta silkkipuku, Tami-tyylinen solmio, paita puoliksi housujen päällä repsottaen, kengät kuin raketit. Mutta mies ei ole panostanut pelkästään ulkonäköönsä. Kirkkokonsertissa sello vie sekä yleisön että miehen itsensä ihan uusiin tiloihin.

Ennen Apocalypticaa soitin paljon klassista ja osallistuin nuorena usein musiikkileireille. Tämä Iitin juhla muistuttaa niistä ajoista, paitsi ettei enää tule oksenneltua puskiin

Perttu Kivilaakso

- Huhhuh, toivottavasti tekin olette transsissa, kuten meikäläinen, Perttu Kivilaakso huokaa ooppera-aarian sellosovituksen soitettuaan.

Yleisö nyökkäilee haltioissaan.

Apocalyptica starttaa jälleen

Kivilaakso sinnitteli vuoteen 2005 sekä metallirockin että Helsingin kaupunginorkesterin hommissa. Sitten metalli vei koko käden, keikkoja tuli aina vain lisää, levyjä tehtiin. Kunnes tuli tauon paikka, porukka päätti pitää vuoden jolloin tyhjennetään aivot ja keskitytään ihan muuhun kuin rokkihommiin. Aluksi Kivilaakso ei edes ottanut selloa esiin. Nyt, klassisille juurille paluun jälkeen yhtyekin on taas kokoontumassa. Juhannusviikolla lähdetään Saksaan keikoille.

- Soitan sitten Wagneria tai Beatlesia tai Apocalypticaa, pyrin saavuttamaan jonkun sopen kuulijan sisimmässä - mielellään läheltä sydäntä, Perttu Kivilaakso viimeistelee.