Etujärjestöt eri linjoilla sääntöjen määrästä: liikaa - lisää!

Opetus- ja terveyspuolella sääntöjä pidetään tärkeinä ja niitä halutaan jopa lisää. Ravintola- ja palvelualalla puolestaan halutaan eroon typeriksi osoittautuneista säännöistä.

Kotimaa
Tarjoilija kaatamassa viiniä laseihin.
Mika Kanerva

Palvelualojen ammattiliitosta PAMista nostetaan älyttömimmäksi säännöksi tuplien anniskelukielto ravintolassa. PAMin neuvottelupäällikkö Annika Rönni-Sallinen tarkentaa, että sääntö kieltää myymästä kahta alkoholijuomaa yhdelle henkilölle, vaikka toinen juomista olisi tarkoitettu pöydässä odottavalle kaverille.

- Tuplien myyminen yhdelle henkilölle on kielletty, jos ei ole syömässä. Kuulin tapauksesta, jossa asiakkaalla oli pöydässä olut ja snapsi. Lisäksi hän oli syönyt salaattia. Paikalle sattui alkoholitarkastaja, joka oli puuttunut asiaan. Asiakas oli todennut, että hän syö, mutta tarkastajan mielestä salaatti ei ole ruokaa, Rönni-Sallinen päivittelee.

Rönni-Sallisen mukaan tuplien myynnin kieltävä säännös ei ole tätä päivää.

- Sääntöä noudatetaan erityisen tarkasti teatteriravintoloissa, joissa myynti tapahtuu väliajalla, joka kestää vain 15 minuuttia. Siitä huolimatta kaikkien pitää jonottaa omat juomansa. Se menee jo yli hilseen, Rönni-Salminen sanoo.

MaRa: Säännöt kyykyttävät asiakasta

Tuplien myyntikielto on Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemen mukaan tragikoomista.

- En voi hakea pöytään vaimolleni viinilasia tai vaikka 30 ulkomaalaisen vieraan seurueelle juomia pöytään. On asiakkaan nöyryyttämistä pistää heidät erikseen juoksemaan tiskille.

Aittoniemi huomauttaa, että viinipullon tai litran kannun sangriaa saa viedä pöytään, mutta jos juomat ovat kahdessa lasissa, se on kielletty. Aittoniemen mukaan alalla on useita älyttömiä sääntöjä, jotka koskevat ennen kaikkea alkoholin anniskelua. Taustalla voi olla hyvä aikomus, mutta lopputulos on löperö.

Aittoniemi nostaa esiin julkisuudessakin käsitellyn Hietalahden hallin tapauksen. Anniskeluoikeuksien saaminen mutkisti yrittäjien toimintaa hallissa, koska viranomainen kielsi asiakkaita ostamasta ruokaa eri tiskeiltä ja istumasta sen jälkeen samaan pöytään. Nykyään eri tiskeiltä asioivien pitää istua omilla puolillaan, vaikka kuuluisivat samaan seurueeseen. Tämä siksi, että lain mukaan ravintoloiden on vastattava omasta valvonnastaan. MaRan varatoimitusjohtajan mukaan ravintolat voisivat valvoa tilaa yhdessä.

- Mielestäni viranomaisten tulkinta on lainvastainen. Olet aina vastuussa siitä mitä alueellasi tapahtuu. Miksi yrittäjät eivät voi sopia valvonnasta yhdessä, Aittoniemi hämmästelee.

Tiukan linjan on vetänyt aluehallintovirasto. Säännön perustana on harmaan talouden torjunta ja alkoholihaittojen ehkäisy. Aittoniemen mukaan kumpikaan tavoitteista ei tällä tavoin täyty. Aittoniemi toivoo, että Suomessa päästäisiin pois rajoittamisesta rajoittamisen takia ja keskityttäisiin miettimään, täyttyvätkö alkuperäiset tavoitteet.

- On menty jopa siihen, että hotellin aulassa yökyöpeleille hodareita tarjoava myyjä heitettiin kärryineen ulos sateeseen. Aula laskettiin anniskelualueeksi.

Aittoniemi muistuttaa vielä yhdestä älyttömyydestä - alkoholitarkastaja ei voi puuttua alkoholin luvattomaan myymiseen, jos se tapahtuu kadulla.

Järki on palannut elintarvikesääntelyyn

Pari vuotta sitten oli hetki, jolloin EU:n elintarvikesäädöksiä tulkittiin punakynän kanssa. Aittoniemen mukaan nyt on menty parempaan suuntaan.

- Ravintolat eivät saaneet ostaa kalaa suoraan kalastajalta, koska kalaa ei saanut käsitellä keittiössä samoissa tiloissa, joissa leivottiin. Ravintolan olisi pitänyt hoitaa tiloihinsa erillinen huone kalankäsittelyyn tai leipomiseen. Ravintoloiden keittiöt ovat pieniä. Ei ole tästä maailmasta lähteä vaatimaan sinne erillisiä tiloja.

Aittoniemi kiittelee, että elintarvikeviranomaiset ymmärsivät pian yskän ja tilanteeseen saatiin sopuratkaisu. Aittoniemi harmittelee, että EU-säännöt ovat epämääräisiä, mikä jättää liikaa tilaa erilaisille tulkinnoille. Myös kuntien sääntöherkkyyden välillä on isoja eroja.

- Suurien kuntien kanssa ollaan saatu tolkkua EU-säädösten soveltamiseen, mutta loppukädessä kunta itse määrittelee mitä saa ja ei saa tehdä.

OAJ: Sääntöjä liian vähän

Opettajien etujärjestö OAJ puolestaan harmittelee alaa suitsivien sääntöjen vähäisyyttä. Opetustoimen normit poistettiin vuonna 1998, jonka jälkeen on menty ojasta allikkoon. OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtisen mukaan kuntien pitäisi tarkemmin tietää, mitkä niiden velvoitteet ovat.

- Vastaavasti perheiden pitäisi tietää, mitä laki velvoittaa kouluilta ja päiväkodeilta, Lahtinen pohtii.

Erityistä ärtymystä saa osakseen se, että lastentarhojen ryhmäkokoa ei ole säännelty missään.

- Periaatteessa olisi mahdollista perustaa urheiluhalliin tuhannen lapsen päiväkoti, jos pidetään huoli, että lastentarhaopettajia on paikalla tarpeeksi. Ryhmäkokoa ei rajoiteta millään säännöllä, ja meillä on jo ylisuuria ryhmiä. Suurissa ryhmissä levottomuus kasvaa, vaikka aikuisten määrää lisättäisiin kuinka paljon. Poliitikot ovat puhuneet ryhmäkokojen määrittelystä, mutta asialle ei ole tehty mitään, Lahtinen harmittelee.

Lahtinen muistuttaa, että varhaiskasvatuslaki on 40 vuotta vanha eikä vastaa nykytarpeisiin.

- Siellä ei esimerkiksi ole mitään pykäliä turvallisesta päiväkotiympäristöstä.

Lahtinen on myös huolissaan puutteista toisen asteen koulutuksen säännöstelyssä.

- Lähiopetuksesta eli koulussa tapahtuvasta pakollisesta opetuksesta ei ole lainkaan säädetty. Toisen asteen opetuksessa oppilas voi saada lähiopetusta suoraan opettajan kanssa 22 tuntia viikossa, ja loput parikymmentä pitää hoitaa itseopiskeluna. Oppilaalle voi hyvin todeta, että hyvin olet oppinut, mutta opetusta et ole saanut, Lahtinen summaa.

Tehy: Säännöt tarpeen

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn kanta sääntöihin on positiivinen. Ala on tiukasti säännelty ja hyvä niin. Sääntöjen määrän sijaan Tehyn edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaara on huolissaan sääntöjen valvonnan rapautumisesta.

- Iso ongelma on sääntöjen valvonnan onnistuminen jatkossa, kun työsuojeluviranomaisten resursseja karsitaan jatkuvasti. Työntekijän näkökulmasta se näkyy työaikanormien ja ylitöiden valvomisen ja kirjaamisen heikentymisenä. Potilaan näkökulmasta pitäisi pystyä valvomaan, onko paikalla tarpeeksi henkilökuntaa. Kentällä ollaan tästä huolissaan, Maarianvaara sanoo.

Myöskään Tehyn kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen ei vastusta alaa säänteleviä normeja, koska hän katsoo, että ne tukevat potilaiden oikeusturvaa. Tiedonkulun hitautta ei voi sälyttää sääntöviidakon syyksi, vaan syy on sähköisissä potilastietojärjestelmissä.

- Potilasturvaa eivät uhkaa säännöt vaan epäyhteneväiset sähköiset potilastietojärjestelmät. Myyntimiehet ovat kaupitelleet kunnille ja kaupungeille erilaisia järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Se estää tiedon kulkemisen sujuvasti. Kuntia olisi pitänyt ohjata yhteisillä säännöillä. Nyt sellaiset puuttuivat, ja tulos on tässä, Markkanen kiteyttää.