Savukoskelta löytyi neitseellisesti lisääntyvä köyrykäs

Hyttysiltä ja mäkäriltä ei voi välttyä Lapissa, mutta Lapin sääskien joukossa inisee runsaasti muitakin lajeja kuin vertaimevät hyttyset. "Sääskitohtori" Jukka Salmela on tuoreissa kartoituksissaan löytänyt Lapista 23 Suomelle uutta lajia, joista seitsemän on toistaiseksi tieteelle kuvaamattomia.

luonto
Suvuttomasti lisääntyvä immenköyrykäs
Jukka Salmela

Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen suojelubiologi Salmela piti vuonna 2012 pyydyksiään Lounais-, Keski- ja Itä-Lapissa, Torniosta Savukoskelle. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui Savukosken Törmäoja, josta Salmela määritti 14 Suomelle uutta lajia, kaikki sienisääskiä.

Yksi hienoimmista löydöistä oli Mycomya thula, jonka kuvasi vuonna 1984 tieteellisesti Metsähallituksen nykyinen luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen. Otus on tähän asti tunnettu vain yhden yksilön perusteella Alaskasta, joten laji on Euraasialle uusi.

Hätkähdyttävä havainto Törmäojalta oli myös uhanalaiseksi luokiteltu pikkuvaaksiainen immenköyrykäs (Rhabdomastix parva). Laji on Pohjoismaille endeeminen (siirryt toiseen palveluun) ja lisääntyy neitseellisesti, eikä koiraita tunneta lainkaan. Immenköyrykkään on luultu esiintyvän vain Kölivuoriston tuntureilla. Se elää kalkkipitoisilla lähteiköillä.

Salmela määritti näytteistään yhteensä 340 sääskilajia, joista peräti 250 havaittiin yhdeltä kohteelta, Törmäojalta. On kuitenkin varmaa, että vasta pintaa on raapaistu.

- Lapin aarniometsät, suot ja pienvedet ovat uskomattoman monimuotoisia elinympäristöjä. Vähän tutkittujen sääskiryhmien parempi kartoitus tulee paljastamaan vielä useita lajeja, joista ei toistaiseksi tiedetä mitään tai hyvin vähän. Sääskiä tunnetaan Suomessa tällä hetkellä noin 2 700 lajia, joista vain muutama kymmenen janoaa ihmisen verta. Tämä tieto saattaa lohduttaa niitä, joita hyttyset piinaavat juhannuksena.

Lajimäärä huipussaan Kittilän korkeudella

Alkuvuodesta tarkastetussa väitöskirjassaan Salmela havaitsi, että soilla elävien vaaksiaisten lajimäärä kasvaa kohti pohjoista ja on suurimmillaan Kittilän korkeuksilla. On myös viitteitä, että sienisääskien lajimäärä on huipussaan Metsä-Lapissa.

Merkittäviä havaintoja voi kuitenkin putkahtaa lähes mistä vain. Itä-Lapin rehevien puronvarsien ohella Tervolan letot ja Sodankylän aapasuot ovat osoittautuneet runsaudensarviksi. Vuonna 2013 kartoituksia jatketaan samoilla seuduilla.

Useimmilla Lapissa elävillä sääskillä on laaja levinneisyys Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Joidenkin lajien tunnettu esiintymisalue on hyvin suppea, esimerkiksi Fennoskandian pohjoisosa. On epävarmaa, ovatko nämä lajit Pohjoismaille endeemisiä vai elääkö populaatioita muuallakin.

Vaaksiaisten toukat elävät purojen reunoilla, kosteassa maassa, sammalilla, sienillä tai lahopuulla. Sienisääskien toukat elävät enimmäkseen sienien rihmastoilla ja itiöemillä, mutta myös sammalilla ja saramättäissä. Aikuisilla ei ole purevia suuosia, mutta ne saattavat imeä mesikastetta, mahlaa tai kukkien mettä.