Porno pakenee tutkijoiden määritelmiä

Suomalaiset tutkijat haluavat aloittaa kansainvälisen pornotututkimuksen. Hankkeeseen kaivataan yhteistyöhön muun muassa kreikkalaisia ja englantilaisia tutkijoita. Toistaiseksi pornoa on tutkittu Suomessa varsin vähän.

tiede
Kuvassa pornokaupan ovi on auki.
Kalle Mäkelä / Yle

Turun yliopisto haluaa aloittaa laajamittaisen tutkimuksen pornosta. Toistaiseksi vasta alkutekijöissä olevassa hankkeessa selvitetään, minkä maiden tutkimusverkostot voisivat lähteä mukaan kokoonpanoon. Tavoitteena on tehdä pornotutkimuksesta vähintään EU-tason projekti.

- Julkisuudessahan esitetään kaikenlaisia väitteitä siitä, miten porno ehkä vaikuttaa, tai onko se haitallista. Suurin osa näistä väitteistä ei perustu tutkimustietoon. Miten se koetaan, miten sitä käytetään, miten se vaikuttaa, mitä hyötyä tai haittaa siitä koituu - avoimia kysymyksiä on hyvin paljon, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula.

Kontulan mukaan olisi tärkeää ymmärtää pornon rooli muutenkin kuin itsetyydytyksen välineenä. Se pidetään normaalisti intimiteetin piirissä, eikä siitä keskustella muiden kanssa kuin korkeintaan naureskellen. Joillekin porno voi olla positiivinen ja jännittävä asia, kun taas toisia pornon kuvasto saattaa ahdistaa.

Lainsäädännön vuoksi esimerkiksi pornokaupat ovat joutuneet siistimään näyteikkunoitaan ja pornolehdet pysyvät kioskeissa visusti ylähyllyllä poissa lasten silmistä. Toisaalta pornon saatavuus on kasvanut ja sen tuotanto on monipuolistunut digitalisoitumisen myötä. Puheisiin yhteiskunnan pornoistumisesta Kontula suhtautuu varoen.

- Se riippuu ihan siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Jos esimerkiksi mainonnassa on enemmän paljasta pintaa, sillä voi perustella väitettä. Mutta se, että pornografia pyörisi kaikkien nähtävillä ilman, että ihmiset haluaisivat sitä kohdata, on väärä tulkinta. Kyllä pornoa pitää aktiivisesti hakea, jotta sitä näkee, Kontula muistuttaa.

Lasten altistuminen pornolle yksi tutkimuksen kipupisteitä

Julkisessa keskustelussa pornoon liitetään usein erilaisia yhteiskunnallisia huolenaiheita. Kenties puhuttavin niistä on pornon vaikutus lapsiin ja nuoriin.

- Se on ihan anekdoottien ja yksilötarinoiden varassa oleva asia, josta ei ole mitään yleistettävää tietoa. Vielä ei ole teoreettista otetta, että mistä tässä on kysymys. Kun puhutaan lasten seksuaalisuudesta, aika paljon on kysymys myös siitä, että me aikuiset tulkitsemme asioita ja huolestumme lasten puolesta, Osmo Kontula sanoo.

Kontula on aiemmin ollut mukana keräämässä suomalaisten seksuaalisten omaelämäkertojen aineistoa. Niissä miehet ja naiset muistelivat lapsuuden seksileikkejään.

- Yksi kokoava tulos tutkimuksesta oli, että kun lasten keskinäiset seksileikit olivat jääneet vain lasten tietoon, niistä oli aikuisuudessa mukavia muistikuvia. Mutta jos ne olivat tulleet vanhempien tietoon, vanhemmat olivat reagoineet niihin kielteisesti ja niistä oli jäänyt lapsille ahdistavia muistoja. Vanhempien tuleminen lasten maailmaan ja tulkintojen antaminen heille voi usein olla ongelmien alkusyy, Kontula kertoo.

Kansainvälisessä pornotutkimuksessa pyritäänkin selvittämään, voisiko pornon ottaa jollain tapaa mukaan koulujen seksuaalikasvatukseen.

Kun puhutaan lasten seksuaalisuudesta, aika paljon on kysymys myös siitä, että me aikuiset tulkitsemme asioita ja huolestumme lasten puolesta.

Osmo Kontula

Pornon kuluttajista tulee pornon tuottajia

Pornon määritteleminen ei ole aivan mutkatonta. Joillekin porno voi tarkoittaa kulttuurista vertauskuvaa, toisille se on symboli naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Joidenkin mielestä porno taas on kaikkea, joka kiihottaa, mutta ihmiset kiihottuvat eri asioista. Entä mitä eroa on pornolla ja erotiikalla?

- Se on makuasia. Sitä voi ajatella esteettisenä kysymyksenä. Esimerkiksi fiktiossa erotiikassa olennaista on jännityksen ja halun rakentaminen, pornossa välttämättä ei. Pornossa voi riittää, että partnerit vain ovat samassa tilassa. Usein rajanvetoa käytetään nimenomaan pornon tuomitsemiseen jonain kiellettävänä ja rumana, mutta ne ovat mielestäni hyvin veteen piirrettyjä viivoja, sanoo Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen.

Myös pornon tuotannosta ja sen työolosuhteista tiedetään varsin vähän. Paasosen mukaan kansainväliseen tutkimukseen haluttaisiin mukaan erityisesti itäeurooppalaisia tutkijoita, sillä pornon videotuotantoa siirtyi 90-luvulla paljon Unkariin ja Tsekkiin. Se on toistaiseksi kartoittamatonta aluetta.

- Erityisen kiinnostavaa pornon tuotanto on näinä päivinä, kun harrastelijaporno on aika keskeistä ja nettilevityksessä hyvin keskeisessä osassa. Perinteinen tapa ajatella pornoa valmiiksi tehtyinä pitkinä elokuvina ei päde nettilevityksen kautta välttämättä enää ollenkaan. Perinteinen tapa ajatella pornoteollisuutta ei tunnu pätevän, kun pornon käyttäjät ovat samalla itse pornon tuottajia, Paasonen sanoo.

"Pornolla flirttaaminen valtamediassa on lisääntynyt"

Kontulan tavoin myös Paasonen pitää pornoistumisen termiä hieman ongelmallisena. Hänen mukaansa se antaa enemmänkin kysymyksiä kuin vastauksia.

- Vaikka olen itsekin käyttänyt tätä termiä, olen hyvin skeptinen sen suhteen, mitä se oikeasti selittää. Usein pornoistuminen koetaan myös raaistumiseen rinnastuvana kehityskulkuna. Pornoistuminen antaa ymmärtää, että on olemassa kulttuuri, johon porno tunkee jostain. Kysymys on kuitenkin siitä, että porno on osa kulttuuria, ja sitä yritetään tunkea pois valtavirrasta, Paasonen sanoo.

Esimerkiksi mainonnassa saattaa ilmetä kainkelaista pikkutuhmuutta, mutta Paasonen muistuttaa, että sitä yksinään ei pidä kutsua pornoksi.

- Pornolla flirttaaminen valtamediassa on lisääntynyt. Esimerkiksi 70-luvun pornoestetiikalla leikitellään, Paasonen sanoo.

Pornoon liittyviä ongelmia on muussakin kulttuurissa

Turun yliopistossa kaivataan pornotutkimuksen yhteistyökumppaneiksi tutkijoita erityisesti Isosta-Britanniasta, jossa pornosta on tehty laajaa laadullista tutkimusta. Tutkimusryhmiä löytyy myös esimerkiksi Kreikasta ja Italiasta.

- Porno on aika alitutkittua, ja samaan aikaan EU:ssa on keskusteltu pornon kieltämisestä ilman, että on tarkemmin määritelty, mitä sillä tarkoitetaan, Paasonen sanoo.

Pornoon voi koukuttua niin, että siitä tulee haitallista. Paasonen kuitenkin muistuttaa, että toisaalta kaikki populaarikulttuuri - kuten vaikkapa Facebook - perustuu jollain tavalla siihen, että käyttäjä yritetään saada haluamaan lisää jatkuvalla tahdilla.

- Addiktion määritelmä kuitenkin täyttyy, kun siitä alkaa tulla ongelma. Silloin se voi haitata, eikä mitään iloa ei enää synny, vaan se on pakonomaista toimintaa.

Onko porno siis lopulta hyvä vai huono asia? Paasosen mielestä koko kysymyksen asettelu on aivan väärä.

- Porno on lajityyppi. Vastaavasti voisi kysyä, onko komedia tai kauhu hyvä vai huono asia. Nimenomaan lajityyppinä porno on loputtomasti sisäisten erojen jakama. Yhteen esimerkkiin keskittyminen ei kerro paljoakaan muista esimerkeistä.