Sota jättiputkia vastaan hävittiin jo, mutta taistelut jatkuvat

Hollolan Manskivessä jättiputkiongelman laajuus paljastuu, kun viheliäisiä kasveja on kokonainen metsä.

Kuva: Vihtori Koskinen / Yle

Ensin myrkytetään, sitten leikataan kukinnot, ja tätä jatketaan kymmenen vuoden ajan, pari kolme kertaa vuodessa. Kukinnot pitää aina käydä leikkaamassa alas, ja myrkyistä saavat osansa muutkin kasvit sekä kasvuympäristö.

Jättiputki tukahduttaa tieltään muut kasvit, jopa puut. Ja että tieteiskertomusta muistuttava kauhutarina olisi täydellinen, jättiputken myrkky polttaa ihoon palorakkuloita.

Silti urakoitsijana jättiputkia hävittävä Kari Rauha taistelee suomalaisen luonnon pahimpiin luettavaa vieraslajia, jättiputkea vastaan. Hollolan Manskivessä putki on vallannut maaston satojen neliömetrien matkalta ja kasvit ovat monen metrin korkuisia, kukinnot suurempia kuin pesuvadit. Hävitysurakka näyttää toivottomalta.

Ympäristöministeriön tavoitteena on, että jättiputki hävitettäisiin vuoteen 2030 mennessä. Kari Rauha on epäilevä.

- Ei se tule onnistumaan. Kaikkien pitäisi osallistua taisteluun. Pitäisi saada kotitalousvähennystä työstä. Jotain pitäisi keksiä, että ihmiset ottaisivat tämän tosissaan.

Torjuntataistelusta voi tulla vammoja

Jättiputkia ei saisi päästää kukkimaan. Kuva: Vihtori Koskinen / Yle

Päijät-Hämeessä on useita suoranaisia jättiputkimetsiä, joissa on samassa keskittymässä satoja kasveja. Siihen nähden kotipihojen kasvit ovat yksittäisinä helpompia hävittää. Mutta sitkeyttä urakka vaatii ja monilla kasvupaikoilla, kuten viljelysten ja vesistöjen läheisyydessä, myrkkyjä ei voi käyttää.

Kun jättiputken kaataa, pitää suojautua niin, ettei myrkkyä pääse valumaan iholle. Kari Rauha kertoo varoittavan esimerkin.

- Kaverillani oli kaikki suojavarusteet viimeisen päälle, mutta aikansa kun oli vesurilla jättiputkia katkonut, myrkky oli valunut vesurinvartta pitkin hihoista käsivarsiin. Myrkky vaikutti seuraavana päivänä, kun hän oli auringossa ja huomasi ihon kihelmöinnin, kertoo Kari Rauha.