Vihta vai vasta? Ihan sama, kunhan se juhannussaunassa on

Kesällä ei kannata kiistellä siitä, onko koivun oksista tehty kylpemisväline vasta vai vihta. Kokeneen vastantekijän mielestä on tärkeintä, että sellainen on ylipäätään tehty. Juhannuksena voi tehdä erilaiset vastat monen kylpijän makuun.

ilmiöt
Vastan kädensija sidotaan hieskoivusta tehdyllä vitsaksella
Hanne Kinnunen / Yle

Juhannussauna kruunataan perinteisesti vastalla tai vihdalla. Jos Suomi jaetaan pohjois-eteläsuunnassa keskeltä kahtia, niin yleensä idässä käytetään vastaa ja lännessä vihtaa. Koulukuntaeroja liittyy muuhunkin kuin vastan nimeen.

- Joku on sitä mieltä, että oksia ladotaan vain yhdelle puolelle kerrallaan, mutta minulla on sellainen tyyli, että pyöritän tätä kaiken aikaa, että oksia tulee joka puolelle, kertoo paltamolainen Seppo Härkönen.

Härkösellä on 30 vuoden kokemus vastojen tekemisestä yleisön edessä. Hän on ollut heinäkuun alun Kajaanin markkinakadulla Metsäkeskuksen kojussa toteuttamassa ihmisten toiveita ja huomannut, että mieltymykset ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi toiset pitävät siitä, että vastan kädensija on pitkä.

Rauduskoivusta tehty vasta
Hanne Kinnunen / Yle

- Juhannukseksi voisi tehdä nimikkovastan – tyttövastan ja poikavastan. Niillä on eroa, mutta senhän näkee sitten juhannussaunassa, että mitä eroa niillä on, virnistää Härkönen.

- Tyttövasta on pisaranmuotoinen ja poikavasta on pyöreä pallukka, selventää Härkönen.

Jos on kiireinen juhannuksen viettäjä tai ei osaa tehdä vastaa, Seppo Härkönen suosittelee laittamaan edes muutaman koivunoksan juhannussaunan lauteille, jotta tuoksu tuo lisää tunnelmaa.

Rauduskoivua vastan oksiksi

Vastasten eli vastatarpeiden valitseminen on tärkeä prosessi, koska se ratkaisee koko vastan koostumuksen. Vastantekijän täytyy muistaa kysyä lupa vastatekoon maanomistajalta tai ottaa tarpeet omasta metsästä.

Seppo Härkönen kehottaa valitsemaan oksat rauduskoivusta. Latvaoksissa lehdet ovat harvemmassa, joten oksat kannattaa valita nuorehkon koivun puolivälistä.

Seppo Härkönen valmistelee vastan vitsasta.
Hanne Kinnunen / Yle

- Monesti vanhemmissa rauduskoivuissa on riippaoksat, niistä ei tule kovin hyvää vastaa, neuvoo Härkönen.

Se on makuasia, kuinka paljon oksia yhteen vastaan laitetaan.

- Monen mielestä minä teen pienen vastan. Olen sitä mieltä, että vasta pitää olla sellainen, että huonompikuntoinenkin saunoja saa sillä kylvettyä.

Vasta sidotaan hieskoivulla

Mettä-Sepponakin tunnetulle Härköselle vastan sitominen on periaatekysymys.

- Vastaa ei sidota nippusiteillä, kuminauhoilla tai polkupyörän sisuskumista otetulla renksulla.

Härkönen tekee vastaan siteen eli kansan kielellä "vitaksen" hieskoivun juurivesasta. Noin metrin mittainen juurivesa on sopivan pitkä ja taipuisa vastan sitomista varten. Vitsaan karsiminen on tehtävä oikein, että se kestää käytössä.

Vastaa ei sidota nippusiteillä, kuminauhoilla tai polkupyörän sisuskumista otetulla renksulla.

Seppo Härkönen

- Oksaa ei saa poistaa niin, että tuppikin leikataan, muuten vitsas ei kestä vääntämistä. Kun vasta on valmis, voi kädensijasta poistaa puukolla kaikki kättä painavat terävämmät kohdat, neuvoo Härkönen.

Vitsaksesta poistetaan kuori puukon hamarapuolella vetämällä. Sitten vitsas väännetään sormien avulla kierteelle, jolloin sen vetolujuus kasvaa. Seppo Härkösellä on tapana sitoa vasta niin, että vitaksella kiepautetaan muutaman kerran sekä lehtien alapuolelta että aivan vastan tyvestä, jolloin saunojan kädelle jää tilaa.

- Minä pidän sellaisesta vastasta, jossa on reilu kädensija. Se on mukavuuskysymys, miten ihmiset haluavat sen käteen istuvan.