Romanit on suuri kansa, jota köyhyys yhdistää

Euroopassa elää 10-12 miljoonaa romania. Heistä vain pari-kolme miljoonaa asuu Romaniassa, ja loput kiertelevät paremman elämän perässä koko Euroopan alueella. Romanit ei ole yhtenäinen kansa, vaan läheltä katsottuna romanit näyttäytyvät monikasvoisena ja -ongelmaisena ihmisryhmänä.

romanit
Haitari nojaa katua vasten.
Yle / Leena Petman

Romania on 22 miljoonan asukkaan maa, joka koki 1990-luvun alussa kommunismin romahtaessa valtavan mullistuksen yhdessä muiden Itä-Blokin maiden kanssa. Euroopan Unioniin maa liittyi vuonna 2004.

Talouden ja kulttuurin uudelleen järjestäytyminen on ollut kivulias prosessi. Köyhyys, työttömyys ja osattomuus ovat ryöpsähtäneet käsistä, kun kovaotteinen kommunismi lakkasi hallitsemasta yhteiskuntaa.

Jo ennestään heikoilla ollut romanivähemmistö kärsi vallanvaihdoksesta eniten. Romanit kohtaavat monenlaista syrjintää paitsi Romaniassa, myös muissa Euroopan maissa.

- Romaneja pakkohäädetään leireiltä, joissa he asuvat. Kouluissa romanilapsia on eristetty romanilapsille suunnattuihin luokkiin ja kouluihin ilman syytä. Työelämässä on monenlaista syrjintää, työnsaanti ylipäätään on vaikeaa. Äärioikeiston ja muiden ryhmien väkivaltaisia hyökkäyksiä romaneja vastaan ei aina tutkita kunnolla, luettelee Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.

Kerjuureissulle lähdetään yhä kauemmas

Romanian työttömyysluvut ovat omaa luokkaansa. Kilpailu maan vähistä työpaikoista on entisestään kiristynyt, kun romaneja on ajettu pois ympäröivistä maista, sanoo Romaniassa käytännön avustustyötä tekevä Mauri Ojala.

Kerjäämisestä onkin tullut romaneille yksi elinkeino. Kerjuureissut ovat monelle perheelle ja suvulle ainoa tapa saada elantonsa, toteaa romanien kanssa työskentelevä Anca Enache Helsingin Diakonissalaitokselta.

Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämässä Hirundon-päiväkeskuksessa kerjäläisasiaa seurataan lähietäisyydeltä:

- Vilkasta on ollut. Meillä käy päivittäin satakunta ihmistä. Määrä on saman suuntainen kuin viime kesänä, toteaa palvelualueen johtaja Pekka Tuomola.

EU:ssa on nyt paljon suuremmat asiat pinnalla.

Pekka Tuomola, Helsingin Diakonissalaitos

Julkisuudessa esitetyistä kielloista ja kehotuksista huolimatta ihmiset eivät ole lakanneet antamasta rahaa kerjäläisille.

- Kyllä ihmiset antavat. Vaikka kerjäämällä kertyisi päivässä vain 10 euroa, se on silti enemmän kuin kotimaassa voisi saada, Tuomola sanoo.

Toisin kuin julkisuudessa on spekuloitu, Tuomolan mukaan Suomessa kerjäläisten taustalla ei juurikaan ole järjestäytynyttä rikollisuutta.

- Muutaman kerran olemme olleet yhteydessä poliisiin.

Rikollisuuden raja on kuitenkin häilyvä. Monet ostavat matkalippunsa velaksi, eivätkä pystykään maksamaan sitä takaisin.

- Onko tällainen matkanjärjestäminen rikollista, miettii Tuomola.

Useimmat yleistykset kuvaavat huonosti yksittäisiä kerjäämään lähteneitä ihmisiä. Yhteisiäkin piirteitä voi silti löytää.

- Useimmat eivät koskaan ole olleet oikeissa töissä kotimaassaan. Naiset ovat huonosti koulutettuja, jos ovat käyneet kouluja ollenkaan. Säännöllinen kuukausitoimeentulo puuttuu kaikilta. Se pakottaa lähtemään, luonnehtii Anca Enache.

EU ei ollutkaan hyväntekijä

Romanien syrjintä ja köyhyys on ensisijaisesti Romanian ja EU:n asia. Siitä vallitsee Suomessa yhteisymmärrys.

Asiassa näyttää kuitenkin vallitsevan kaksi ongelmaa: Ensinnäkin Romanian valtiolla ei ole rahaa eikä halua huolehtia vähemmistöstään. Toisaalta Euroopan unioni on sekä hampaaton että haluton hoitamaan romanien asiaa.

Vallankumous ja EU ovat tuhonneet kyläyhteisöt.

Mauri Ojala, avustustyöntekijä

- EU:ssa on nyt paljon suuremmat asiat pinnalla. Miten siellä ehdittäisiin kiinnostua romaneista, Pekka Tuomola hymähtää.

Avustustyöntekijä Mauri Ojala on sitä mieltä, että EU on itse asiassa Romanian suuri ongelma. Ojalan mukaan EU:n maatalouspolitiikka yhdistettynä kapitalismiin on johtamassa perinteisen maaseutukulttuurin tuhoutumiseen.

- Ennen ihmisillä oli turvaa toisistaan ja pienistä maatilkuistaan he saivat välttämättömän ravinnon. Nyt suuret tilat ovat ostaneet maat itselleen, ja kaiken lisäksi EU:n virkamiehet vainoavat pienviljelijöitä sanktioidensa kanssa, Ojala puuskahtaa.

Ojalan omassa kotikylässä lehmien määrä on tippunut parissa vuodessa 200:sta 30:een.

- Vallankumous ja EU ovat tuhonneet kyläyhteisöt, eikä mitään turvaverkkoa ole luotu tilalle, Ojala syyttää.

Romanikysymystä on hoidettava monella tasolla

Suomen Amnestylla on menossa kampanja, jolla se painostaa EU-komissiota tarttumaan romanien syrjintään.

- Unionin rasismi-direktiivi kieltää kaiken syrjinnän. Jos direktiiviä ei noudateta, komissiolla on monenlaisia keinoja puuttua tilanteeseen, kertoo ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.

Ihmisillä on hätä tässä ja nyt.

Anca Enache, Helsingin Diakonissalaitos

Yksi keino on rikkomusmenettely, jossa komissio ottaa yhteyttä jäsenvaltion hallitukseen. Seuraa kirjeenvaihtokierros, jossa jäsenvaltio selvittää, miten aikoo hoitaa esiin otetun ongelman. Jos komissio ei ole tyytyväinen, se voi viedä valtion EU:n tuomioistuimeen.

- Komissio on viestittänyt meille, että se on halukas aloittamaan rikkomusmenettelyn rasismiasioissa, jos tarvitaan. Mutta ainakaan vielä sitä ei ole missään maassa tapahtunut, Laajapuro kertoo.

Poliittisten ympyröiden lisäksi romanikysymykseen täytyy reagoida käytännön elämän tasolla.

- Auttamisessa täytyy aina katsoa kokonaisuutta. Mutta ihmisillä on hätä myös tässä ja nyt. Ei voi vain odottaa, että tilanne Romaniassa paranee, toteaa Anca Enache.

Enachen mukaan Suomessa kauaskantoisinta auttamista voisi olla toimiminen tukihenkilönä.

- Se voi olla auttamista työnhaussa, kouluun pääsemisessä ja yhteiskunnan muissa kiemuroissa. Tärkeää on kohdata romanit ihmisinä, joilla on oma taustansa ja tarinansa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että romaneille annetaan ääni ja mahdollisuus osallistua itse.