1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Saksassa ei otettu opiksi edellisen tuhotulvan opetuksista

Saksan tulvan jälkipyykkiä pestään syksyllä liittopäivävaalien kuumentamassa tunnelmassa. Säätieteilijät puolestaan varoittavat, että seuraava iso tulva saattaa nousta milloin tahansa.

Grimman kaupungintalo tulvaveden saartamana 3. kesäkuuta. Kuva: Jens Wolf / EPA

Tulva huuhtoo vielä monia taloja Elben alajuoksulla. Tonavan varrella on päästy jo korjaustöihin. Vahingot arvioidaan miljardeiksi. Nyt Saksassa kadutaan, ettei edellisen ”vuosisadan” tuhotulvan opetuksista otettu opiksi. Syyllisten etsintä on käynnissä.

Syytösten kohteena ovat poliitikot ja viranomaiset sekä monet ympäristöjärjestöt ja kansalaisliikkeet. Poliitikkoja ja viranomaisia moititaan saamattomuudesta, kansalaisliikkeitä ja ympäristöjärjestöjä tulvapatojen rakentamisen estämisestä.

Pahiten tulvista kärsineen Saksin osavaltion pääministeri Stanislaw Tillich on ilmoittanut, että ”itsekkäät motiivit” eivät saa estää enää tulvansuojelua.

Hän aikoo esittää lakia, jolla rajoitettaisiin yksittäisten ihmisten oikeutta asettaa tulvansuojelussa omat etunsa yhteisen edun edelle.

Luonnonsuojeluliitto NABU:n puheenjohtaja Olaf Tschimpke painottaa ekologisen tulvansuojelun tärkeyttä. Hänen mukaansa Saksassa ei ole opittu menneestä ja luotetaan edelleen liikaa pelkästään teknisiin ratkaisuihin.

Ränneihin kuristetun joen pinta nousee nopeasti tulvaksi, koska veden virtausta hidastavat kosteikot ja rantaniityt on kuivattu ja käytetty maatalous- ja rakennusmaaksi.

Tällä kertaa tulva teki tuhojaan myös siellä, missä ei uskottu näin käyvän. Monet saksalaiset ovat olleet hämmästyneitä hydrologien vanhoista kartoista, jotka todistivat, että vesi valtasi entiset vuosisataiset uomansa.

Tulvansuojelu jäi paperille

Vuonna 2002 koetun edellinen ”vuosisadan” tuhotulvan jälkeen Saksan hallitus päätti laajasta tulvansuojeluohjelmasta.

Saksan silloisen ympäristöministerin Jürgen Trittin (vihr.) julkistaman suunnitelman ydinkohta oli palauttaa Elbelle sen luontainen elintila.

Hydrologisen laitoksen kartat kuitenkin osoittavat, että näin on tapahtunut vain harvoissa paikoissa.

Viranomaisten ja päättäjien puhti kilpistyi tehtävän suuruuteen; ympäristöministeriön mukaan Saksan joista on muokattu teknisesti noin 80 prosenttia.

Poliittisesti ja taloudellisesti yksinkertaisempaa on ollut korottaa siellä täällä tulvapatoja kuin ryhtyä luonnonmukaistamaan tiuhaan asutettua rantavyöhykettä ja valuma-alueen kosteikkoja. 

Kunnat eivät ole kyenneet ohjamaan edes rantakaistaleiden uudisrakentamista puhumattakaan, että ne olisivat innostaneet ja avustaneet riskirannoille rakennettujen talojen omistajia löytämään turvallisempia tontteja.

Kaksi miestä katseli tulvavesien romahduttamaa rakennusta Grimman historiallisessa keskustassa elokuussa 2002. Kuva: Waltraud Grubitzsch / EPA

Kansalaisaktivistit syytösten kohteena

Saksin osavaltiossa päätettiin vuonna 2002 olleen tuhotulvan jälkeen 351 välttämättömäksi luokitellusta tulvansuojelutoimenpiteestä. Vain 80 niistä on toteutettu.

Erityisen kiivasta sanaharkkaa käydään muun muassa Grimman kaupungissa, jossa talojaan kuivattelevat asukkaat syyttävät ympäristöaktivisteja ja kansanliikettä patojen korottamisen torpedoimisesta.

Vastustajien mielestä padot olisivat pilanneet maiseman. Perusteet teknisen tulvansuojelun jarruttamiselle ovat olleet myös taloudellisia. Jokinäkymät ovat pitäneet tontin arvon korkealla.

Viljelijät ovat saaneet vesijättömaasta helppohoitoista ja tuottavaa peltoa. Elben varrella niillä viljellään pääasiassa biopolttoaineen raaka-aineena käytettävää maissia. EU tukee tuotantoa.

Raskaat maatalouskoneet tiivistävät kuitenkin maan pintakerrosta ja pienentävät sen imukykyä entisestään.

Tyhjiksi lupauksiksi ovat jääneet myös hallituksen suunnitelmat vaikuttaa valuma-alueen metsäpolitiikkaan.

Vettä sitovat lehti- ja sekametsät ovat joutuneet väistymään vähemmän imukykyisten mutta taloudellisesti kannattavampien kuusi- ja mäntymetsien tieltä.

Joet virtaavat yli rajojen

Elbellä tulvien ehkäisytoimet olisi ulotettava yli 150 000 neliökilometrin kokoiselle valuma-alueelle. Onnistuminen edellyttäisi Saksan, Tshekin, Puolan ja Itävallan sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Se ei ole helppoa, sillä Saksassa yhteistyö kompastelee jo omien osavaltioiden välillä.

Kesäkuun tulva osoitti myös, että mitä tehokkaammin prahalaiset suojelevat kaupunkiaan tulva-aitoja korottamalla, niin sitä nopeammin Elben pinta nousee Saksan puolella.

Luonnonsuojeluliitto NABU muistuttaa, että Saksassa otetaan joka päivä yli 80 hehtaaria luonnonmaata tieksi tai muuksi rakennusmaaksi. Rakennettu maa ei ime vettä.

Edellisen tuhotulvan opetukset ovat unohtuneet myös vakuutusten kohdalla. Yli puolella nyt tulvan alle jääneistä rakennuksista ei ole edelleenkään tulvavakuutusta.

Tulvan erikoisiin opetuksiin kuuluu myös äärivasemmistolaisen anarkistiryhmittymän uhkaus räjäyttää aukkoja tulvapatoihin ja täyttää ”paskasaksalaisten kellarit paskavedellä”, kuten ryhmä julkilausumassaan ilmoitti.

Anarkistit tiedottivat pelkäävänsä, että kansalaisten into osallistua vapaaehtoisesti hiekkasäkkien täyttämistalkoisiin ja muuhun tulvansuojeluun lietsoo saksalaista kansallishenkeä.

Monien mielestä oli kohtuutonta, että poliisi joutui irrottamaan uhkauksen vuoksi helikoptereita ja miehistöä myös patojen vartiointiin.

Pelastussukeltajat puhuivat tulvaa talon katolle paenneen miehen kanssa Passaun kaupungissa Tonavan varrella elokuussa 2002. Kuva: Armin Weigel / EPA

Uusi tulva voi nousta nopeasti

Tulvan jälkipyykkiä pestään syyskuussa pidettävien liittopäivävaalien kuumentamassa tunnelmassa. 

Liittokansleri Angela Merkel ja osavaltioiden pääministerit ovat päättäneet, että tulvatuhojen korjaamiseen käytetään ainakin kahdeksan miljardia euroa. Nyt riidellään siitä, miten summa jaetaan liittovaltion ja osavaltioiden kesken.

Saksa kauppakamarien liitossa arvioidaan, että tulvan kansantaloudelliset tappiot nousevat yli 11 miljardiin euroon. 

Opetuksiin kuuluu myös tulvan myötä uudenlaista vakavuutta saanut keskustelu ilmastonsuojelun tärkeydestä.

Saksalaisten säätieteilijöiden mukaan seuraavaa ”vuosisadan” tulvaa ei tarvitse odotella sataa vuotta. Sellainen saattaa nousta poikkeuksellisten sääilmiöiden ja jokien rakentamisen seurauksena lyhyessä ajassa koska tahansa.