Kaikkien tuntema hevosmies on kovan päätöksen edessä

Kuusitoista vuotta Kuopion katuja ajanut vossikkamies Matti Niiranen on tuttu niin kaupunkilaisille kuin turisteillekin. Ensi vuonna hänellä on edessään kova paikka: hevosista pitäisi luopua ja työlle löytää seuraaja.

ilmiöt
Vossikka-ajuri Matti Niiranen pitelee hevosta.
Matti Niiranen on ajanut viimeiset 16 kesää vossikkaa Kuopiossa. Marianne Mattilan haastattelussa kuullaan otteita Matin kesäisestä päivästä Kuopion torilla ja Niirasen kotitilalla.

Vossikkakuski Matti Niiranen ohjastaa hevosensa pitkin Ajurinkatua ja kaartaa sitten kohti Haapaniemenkatua. Yli 100 000 asukkaan kaupungin keskustassa ajaessa autoilijat joutuvat vähän väistelemään, mutta heitä ei haittaa. Kaikki kuopiolaiset näyttävät tuntevan vossikka-Matin. Joku vastaantulija näyttää peukkua.

- Kyllähän se tuntuu mahtavalta. Alkuun se suoraan sanottuna ujostutti, kun kaikki hymyili ja huuteli tervehdystä. Mutta tähän on tottunut ja on hyvin mukavaa ajella, Niiranen kertoo.

Tämä kesä on 16 vuotta Kuopion katuja ajaneelle Niiraselle viimeinen vossikkakuskina. Hän täyttää ensi kesänä 63 vuotta ja aikoo siirtyä eläkkeelle synnyintilalleen Rytkyn kylään. Niiranen on jo vuosia yrittänyt löytää työlleen jatkajaa tuloksetta, mutta tällä kertaa hänellä on ehkä jotain uuttakin kerrottavana.

Hevosella on hyvä muisti – siltä voi sokeripalalla ostaa sielun.

Matti Niiranen

- Olen löytänyt yhden kaverin, joka pystyisi tekemään neljä kuukautta vuodessa vossikka-ajurin hommia. Olisin hänelle aluksi kaksi kuukautta henkisenä apuna, että pääsisi katuun kiinni. Mutta se on vielä vähän salaisuus, kuka hän on, koska se ei ole vielä varma juttu.

Hänellä on itsellään neljä poikaa, mutta kukaan heistä ei ole kiinnostunut jatkamaan isänsä työtä. Niiranen vaikuttaa ymmärtävän nuorempien ratkaisun. Hevosmieheksi pitää hänen mukaansa syntyä.

Ikuinen sopimus sitoi vossikan penkille

Henkilö- ja tavarakuljetuksia tehneet vossikkakuskit ovat olleet osa Kuopion katukuvaa iät ajat. Vuonna 1851 Kuopion maistraatti hyväksyi isvossikkakuskiksi pyrkineen Abraham Rahikaisen hakemuksen. 1900-luvun loppupuolella vossikkaa ovat ajaneet muun muassa Ville Lappalainen ja Hannu Poutiainen.

Poutiaisen kuskikauden jälkeen Kuopio oli ollut ilman vossikkaa parin vuoden ajan. Vuosi oli 1997 ja perinteelle haluttiin kuitenkin jatkaja. Kaupunginvaltuutettu Markku Söderström pyysi tehtävään Matti Niirasta. Hevosmiehelle neuvoteltiin peruspalkka kaupungilta ja hän solmi kertomansa mukaan "ikuisen sopimuksen" kaupunginjohtajan ja lakimiehen kanssa.

- Kuopio on ihan ykköspaikka vossikka-ajurille. Milloinkaan ei ole nyrkkiä heristetty tai riikkaria soitettu. Olen ollut tukkona liikenteessä, mutta hymyssä suin ovat vastaan tulleet. Kiitos heille siitä.

"Monelle ainut ystävä on hevonen"

Niirasen tyypillinen kierros vossikalla kestää parikymmentä minuuttia. Tämän päivän suosittuja nähtävyyksiä ovat kaunis Valkeisenlammen ympäristö kukkaistutuksineen, satama, kirkkopuisto ja uusittu Hapelähteen puisto.

Kaikki eivät halua lähteä kiertoajelulle, vaan monelle riittää juttutuokio vossikkakuskin ja hänen Köli-hevosensa kera. Niirasen mukaan päivittäin käy kymmeniä ihmisiä, jotka haluavat vain taputella hevosta.

Vossikan ajaminen on työläs homma. Mutta se iskee veriin sillä tavalla, että lopussa tulee vieroitusoireita olemaan.

Matti Niiranen

- Monelle yksinäisellä ainut ystävä kaupungissa on tämä hevonen ja sen näkeminen kuuluu heille päivän ohjelmaan. Köli tuntee nämä jotka useammin käyvät: se saattaa kadullakin jopa seisahtaa kohdalle. Hevosella on hyvä muisti – siltä voi sokeripalalla ostaa sielun, Matti Niiranen kertoo.

Kaksi suurta syytä luopumisen takana

Vossikan ajaminen on ilmiselvästi mieluinen työ Matti Niiraselle. Miksi hän haluaa jättää työt? Päällimmäisin syy on viime syksynä sattunut aivoinfarkti, jonka seurauksena hän menetti puhekykynsä useaksi päiväksi. Sairaus jätti myös jälkensä miehen jaksamiseen.

Toinen tekijä on ensi vuonna tuleva lakimuutos, jonka jälkeen Niirasen talli ei ole enää laillinen. Hänen mukaansa talli on "kolme senttiä liian matala", lisäksi boksista pitäisi purkaa väliseiniä. Vanha ajuri aikoo mieluummin luopua hevosista kuin ryhtyä lain edellyttämiin kalliisiin muutoksiin.

- En kehtaa enää ruveta kyykytettäväksi. Hevosmiestä on kyykytetty niin paljon: metrimitta sanelee hevosen hoitajan kyvyt, eikä sitä noteerata millään lailla, miten hyvin hevosta hoidetaan, Niiranen avautuu.

Uhmakkuudesta huolimatta nelijalkaisista ystävistä luopuminen on hevosmiehelle kova päätös. Sanat juuttuvat kurkkuun.

- Vossikan ajaminen on työläs homma. Mutta se iskee veriin sillä tavalla, että lopussa tulee vieroitusoireita olemaan. Kova piätöshän se, saa Niiranen sanottua.