yle.fi-etusivu

Ypäjän musiikkiteatteri ei tähtiä haali - se kasvattaa ne itse

Viulunsoittaja katolla -klassikkoesitys on Ypäjän musiikkiteatterin suurin voimainkoetus sen lähes 30 vuoden historiassa. Hulppeissa lavasteissa on uusi pyörivä lattia, jolla pyörähtää 45 "itse kasvatettua" näyttelijää.  Joukkokohtaus on ehkä musikaalin pitkän historian isoin. Satsaus on musiikkiin erikoistuneelle kesäteatterille iso, mutta kyllä kannatti.

kulttuuri
Viulunsoittaja katolla Ypäjän musiikkiteatterissa 2013
Tiina Kokko / Yle

Ypäjän musiikkiteatteri esitti Viulunsoittaja katolla -klassikon ensimmäisen kerran kesinä 1991-1992. Nyt musiikkiteatterin historiassa ensimmäisen kerran palataan jo esitettyyn teokseen.

- Tämä on sellainen, jonka kaikki tuntevat. Se ei sisällä suuria yllätyksiä, mutta kaikki sen haluavat nähdä uudestaan ja uudestaan, yhdistyksen puheenjohtaja Markku Pikkanen perustelee.

Tosin Musiikkiteatterin väki palaa Anatevkan kylään täysin erilaisiin olosuhteisiin, jossa he olivat parikymmentä vuotta sitten. Budjetti on kesäteatterille jättimäisen iso, 150 000 euroa.

- On on, tässä on isot riskit. Lavasteemme on suurimmat kuin koskaan. Niitä on rakennettu seitsemän viikkoa. Viisi miestä on tehnyt vapusta tähän päivään asti yhteensä yli 2000 miestyötuntia. Meillä on näyttämöllä 45 näyttelijää, orkesterissa on 20 soittajaa, järjestystehtävissä on toistakymmentä ihmistä ja ravintolassa saman verran, laskee Pikkanen.

Ohjelmassa on 18 näytäntöä. Täydet katsomot tarkoittavat 9000 katsojan määrää, riskiraja on 7000 katsojaa.

- Ennakkomyynti ja ensimmäiset esitykset ovat menneet loistavasti kaupaksi. Kannattaa soittaa ja kysyjä lippuja ennen lähtöä tänne, sen verran hyvä kysyntä on, Pikkanen riemuitsee.

Hän ei pelkää jalkoihin jääntiä, vaikka alueella on runsaasti kesäteatteritarjontaa. Päinvastoin, muu runsas kesäteatteritarjonta antaa kiriapua.

- Kilpailu on hyvä asia, se tuo alueelle ihmisiä katsomaan. Kokoluokassa on muitakin samankokoisia, mutta ei ainoatakaan puhtaasti tällaista musiikkiteatteria. Linjasta emme ole poikenneet.

Paikallisin harrastajavoimin voi tehdä upeaa jälkeä

Ypäjäläiset eivät tähtibassoja ei haali lavalle, vaan laulajat kasvavat omassa teatterissa. Kaksi kolmannesta porukasta on ypäjäläisiä, loput läheisesti lounaishämäläisiä. Rahaa ei näyttelijöille tai soittajille jaeta. Ehkä juuri siksi 500 hengen katettu katsomo saa nähdä tänä kesänä henkevää ja taitavaa musiikkiteatteria.

- Erittäin hyvä ja positiivinen hyvä ryhmä. Meillä on yksi tähti ja se on koko porukka, kiteyttää teurastaja Lazar Wolf alias Seppo Lukander.

Kuorot soivat harrastajateatteriksi upeasti, orkesteri soi kauniisti ja kokonaisuus on vaikuttava. Ypäjän musiikkiteatteri on kasvattanut 30 vuoden aikana uuden sukupolven harrastajanäyttelijöitä.

- Se on meidän etumme, että saamme mukaan nuorta väkeä. Muuten ukkouduttaisiin kokonaan, Pikkanen naurahtaa.

Yksi mukana kasvaneista on maitomies Tevjen pääroolia esittävä Pekka Virtanen. Hän oli ensimmäisessä Viulusoittaja katolla -tuotannossa teurastajana.

- Tästä olen aina haaveillut. En välttämättä juuri tästä roolista, mutta kun olen bassolaulaja, niin nimenomaan basson ykkösosasta. Tämä on valtava haaste minulle, mutta sanomattakin on selvää, ettei tähän lähtemistä tarvinnut yhtään miettiä.

Virtanen myöntää, että tunteet jylläävät sisällä.

- Lataus on ajan myötä kasvanut koko porukalla rajuksi. Jo harjoituksissa kyyneleet valuivat pitkin poskia. Toivottavasti tässä pystyy esityksessä pidättelmeään ettei ihan hysteerikseksi heittäydy.

"Kaikki ovat intopinkeänä"

Yksi miehistöongelma musiikkiteatterilla on, vaskisoittajapula. Kapellimestari Kari Mäkirannalla on harrastajasoittajien kanssa kova rypistys saada kaikki 32 täyttä kappaletta oikeaan aikaan ja oikeanlaisena yleisön kuultavaksi.

- Lopputulos eroaa alkuperäisestä siinä mielessä, että en saa sellaista bändiä jolle tämä on kirjoitettu. Meillä ei ole ainuttakaan vaskisoittajaa näillä seuduilla. Kaikki kive ja kolot on kaivettu, mutta ei löydy. Pitää sovittaa tälle bändille. On se erilainen, mutta ei välttämättä huonompi.

Isoa tahtipuikkoa heiluttava ohjaaja Hannele Martikainen kiittelee yhteishenkeä.

- Kaikki ovat intopinkeänä. Ja sekin kuuluu teatterin prosessiin, että välillä on hermo pinkeänä, 1990-luvun alkupuolella samaisen musikaalin apulaisohjaajana Tampereen työväenteatterissa toiminut Martikainen sanoo.

Vuonna 1964 Broadwaylta lähteneen musikaalin sanoma on edelleen tuore. Se puhuu yhteisöllisyydestä, perinteestä, perinteen voimasta ja muukalaisvihasta.

- Se kertoo siitä, miten perinteeseen takertuminen voi olla tuhoava voima, vaikka se on kokoava voima. Oikeassa olemiseen takertuminen on rampauttavaa.

Pienestä kyläteatterista on nouseva 100 ihmisen laulama uho, tuska ja kaiken alleen peittävä usko kasvattavat Ypäjän musiikkiteatterin sellaisiin mittoihin, että tulevina vuosina tästä on paha laittaa paremmaksi.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Kittilä

Mikä Kittilää oikein vaivaa?

Urheilu

LIVE: Leijonat avaa Venäjän EHT-turnauksen Prahasta

Uinti

Jenna Laukkanen ui EM-hopeaa – komea parannus Suomen ennätykseen

Työelämä

Yritys lennätti työntekijänsä viikoksi Balille

Työnteko aurinkorannoilta voi olla pian arkea, kun diginomadit murtavat työnteon tapoja