Keskikesän juhlassa on kauneutensa ja kamaluutensa

Suomalaisen suven suurin juhla, juhannus, on taas käsillä. Ajatuksissamme se on kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Todellisuudessa siihen voi liittyä myös ikävämpiä puolia, mutta ne me unohdamme jälleen ensi kesään mennessä. Joensuulaiset kirjailijat Simo Hämäläinen ja Tuomas Lius antautuvat yöttömän yön juhlinnalle - kaikesta huolimatta tai juuri sen takia.

kirjallisuus
Harmaa lato keltaisten kukkien keskellä
Sarah Laukkanen / Yle

Juhannus on suomalaisille tärkeä osa vuoden kulkua, niin monia ulottuvuuksia kuin siihen liittyykin. Tähän tulokseen tulivat joensuulaiset kirjailijat Simo Hämäläinen ja Tuomas Lius pohtiessaan suomalaisen juhannuksen syvintä olemusta.

- Tunnelmaa, tunnelmaa! Sitä itsekin siinä kaiken hienon kukkivan, tuoksuvan luonnon keskellä tulee herkistelleeksi. Miten mahtava alkaa olla jopa pellon piennar, kun siinä on väriä, kukkaa kaikenmoista. Siihen kun sitä kellistyy - syystä tai toisesta - joksikin aikaa tuoksujen keskelle, niin tuntee levänneensä, Simo Hämäläinen maalailee.

Nostalgiaa, itikoita, alkeellisia oloja

Juhannusateistiksi tunnustautuva Tuomas Lius sommittelee kuvan hieman toisella tavalla.

- Ymmärrän täysin mikä siinä juhannuksen nostalgiassa ja siinä perimmäisessä sydämessä ihmisiä viehättää. Juhannushan on semmoinen kesän joulukinkku. Joulunakin aina kun siitä kinkusta ensimmäiset siivut syö niin sitä ihmettelee, että täähän on loistava ruoka, miksei tätä syödä useammin? Sitten vähän ajan kuluttua se on että 'aih, tämän takia'. Juhannuksessa on vähän sama juttu, nähdään niitä sukululaisia ja vietetään aikaa yhdessä. Siinä ensimmäisten tuntien aikana mietitään, että vau, miksei me nähdä useammin? Sitten siinä jossain vaiheessa alkaa tuntua että 'joo, tämän takia', Lius velmuilee.

Juhannus on sellainen kesän joulukinkku.

Tuomas Lius

- Tätä todellisuuttakin on kovin monenlaista. On sellaista rauhallista, leppoisaa mökkijuhannusta. Mennään mahdollisimman alkeellisiin oloihin ja kerätään ympärille mahdollisimman sankea pilvi itikoita. Käydään puolittain hukkkumassa siinä laiturin nenässä. Katsellaan kun kokko palaa komeasti. On siinä somia ja valoisiakin puolia, Simo Hämäläinen tuumailee.

Hämäläinen Simo ja Lius Tuomas
Kirjailijat Simo Hämäläinen ja Tuomas Lius pohtivat suomalaisen juhannuksen olemusta Joensuun torilla.Sarah Laukkanen / Yle

Inspiraatiota kirjailijalle

- Aika rempseä juhannus on Kätkäläisessä. Siinä ollaan tanssilavalla, langetaan viettelyksiin, pikkuisen tapella nahistellaan alkoholin voimalla, Hämäläinen muistelee kirjoittamiaan Kätkäläisen seikkailuja.

Siinä ollaan tanssilavalla, langetaan viettelyksiin, pikkuisen tapella nahistellaan.

Simo Hämäläinen

Jos Tuomas Lius kirjoittaisi juhannuksen romaaniinsa, siihen voisi tulla yllättäviäkin elementtejä.

- Siinä saatettaisiin mennä korostetun rempseyden ja jopa raadollisen rempseyden puolelle. Toisaalta juhannuksessa viehättää sellainen tietty uhrijuhlamentaliteetti, mitä se lie perujaan ja mitä se tänä päivänäkin on. Se on sellainen ikävä tilastollinen piikki siellä kalenterivuodessa. Ehkä sitä kautta kauhutarinakin siihen juhannukseen voisi hyvin istua, Lius suunnittelee.

Luonnon helmassa, kokkoa katsellen

Simo Hämäläinen viettää juhannusta järven rannalla, isänsä kotitalon mailla sähköttömissä olosuhteissa.

- Tommonen alkukantainen mökki tarjoaa miespuoliselle varsinkin aika tavalla rajattomasti kaikenlaista askarointia. Haravaa, lapiota, moottorisahaa, kirvestä hutkimaan. Luultavasti sieltä palaa hyvin väsynyt mutta toivottavasti onnellinen mies sieltä luonnon keskeltä.

Vaikka Tuomas Lius ei tunnustakaan että keskikesän juhla hänen sydäntään kummemmin sulattaisi, viettää hän sitä ainakin tällä kertaa kovin perinteisellä tavalla.

- Ihan ollaan perheen kanssa kotona, käydään katsomassa kokkoa, syödään hyvin ja nautitaan toistemme seurasta. Sitten kun alkaa se sisäfilepihvi siinä grillillä tiristä niin vaikeahan se on olla hymyilemättä, Lius tunnustaa.