Aulanko on upporikkaan romantikon perintö jälkipolville

Kuka enää tietää Hugo Standertskjöldin? Hän oli upporikas asetehtailija, vieraanvarainen hyväntekijä, omalaatuinen romantikko ja taitava liikemies. Häme tuntee hänet Aulangon alueen luojana. Tosin nykyinen Aulanko on valju jäänne everstin Karlbergin loistosta.

Kotimaa
Aulangon näkötorni Aulangonvuorella
Graniittinen näkötorni Aulangonvuoren huipullla oli Hugo Standertskjöldin viimeinen suuri rakennustyö Aulangolla.Markku Karvonen / Yle

Kun Venäjällä asetehtailijana rikastunut Hugo Standertskjöld sai Karlbergin kesäkartanoonsa vieraita, everstin vaunut hakivat heidät Hämeenlinnan rautatieasemalta. Karlbergin maisemiin tullessa tykit ampuivat kunnialaukauksia rauniolinnan tykkitorneista ja isäntä oli vastassa lehmuskujan päässä upean renessanssityylisen huvilansa pihassa.

Ympärillä kukoistivat puutarhat ja puistot istutuksineen. Suihkukaivot lorisivat. Pihasta avautui näköala Vanajavedelle, jonka rantapolkua koristivat silloin uutuuttaan oudot hopeapajut ja rivi antiikkisia patsaita.

Naisvieraat saivat asettua everstin huvilaan, miesvieraille oli oma vierastalonsa. Usean ruokalajin aterian jälkeen vieraat saattoivat joko lähteä uimaretkelle everstin rakennuttamille tekosaarille tai piknikille puistometsään. Siellä heitä viihdyttivät mm. metsään rakennetut lukuisat huvimajat, polkujen verkosto, kaksi tekolampea lintuineen, kartanon oma eläintarha ja näkötorni.

Ruokakorissa oli shampanjan ohella ehkä kartanon omien kasvihuoneiden eksoottisia herkkuja, kuten viinirypäleitä, aprikooseja ja ananaksia. Jos vieraita halutti lähteä risteilylle everstin höyryaluksella, sehän sopi.

Karlbergin eversti oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan. Jokainen viipyi sen ajan joka heitä halutti. Karlbergiin olivat erityisen tervetulleita ja kutsuttuja aikansa taitelijat, joihin Hugo Standertskjöld halusi tutusta, ja joita hän usein tuki.

Mikä teki everstin kesänviettopaikasta Karlbergista ainutlaatuisen, paitsi sen romanttinen pohjoinen sovellutus Keski-Euroopassa tunnetuista aatelisista kartanoista ja kartanopuistoista? Hugo Standertskjöldin tahto oli, että hänen luomuksensa tulee olla avoinna kaikelle kansalle. Kaikki saivat vaellella Karlbergissa.

Mitä ovat Karlberg ja Aulanko?

Kun Hugo Standertskjöld ensi kertaa kävi myöhemmin Aulangoksi tunnetulla alueella, kukaan ei tuntenut seutua Aulankona. Kylä oli ikivanha Luhtiala, jonka tilat olivat 1700-1800-luvuilla ajautuneet säätyläisomistukseen. Merkittävin taloista oli Katajiston kartano. Mäkelän talonpoikaistalo oli säätyläisomistuksessa saanut nimen Karlberg ja kehittynyt kartanoksi.

Hugo Standertskjöld osti Karlbergin 130 vuotta sitten etsiessään rahoilleen Suomessa käyttökohteita. Lopulta hän osti kaikki naapurinsa, vanhan Luhtialan kylän tilat ja jonkin verran ylimääräistäkin, mm. viereisen Metsänkylän kartanon. Koko omaisuutta ryhdyttiin kutsumaan Karlbergiksi.

Kun Hugo Standertskjöld aikanaan vanhuuttaan luopui Karlbergista, jäljelle jäänyttä osaa ryhdyttiin 1900-luvulla kutsumaan Aulangoksi. Vanhat kartat tunsivat Luhtialassa Aulangonjärven ja -vuoren erillään kylästä.

Kun Aulangon turistit käyvät näkötornissa, kiertelevät puistometsässä tai ihailevat Aulangon joutsenia tekolammilla, he tavallaan nauttivat edelleen everstin vieraanvaraisuudesta.

Rahaa kuin roskaa

Mikä oli miehiään tämä Hugo Standertskjöld, miksi hän oli ainutlaatuisen rikas, miksi hän osti ja rakennutti ylellisen Karlbergin, ja mitä muuta hän teki? Hugo Standertskjöld syntyi Janakkalassa Vanantaan kartanossa aatelissuvun poikana vuonna 1844. Isänsä tavoin poika lähti 12-vuotiaana kadettikouluun ja tykistöupseerina palvelukseen emämaa Venäjän armeijaan. Nuori Standertskjöld palveli mm. Puolassa ennen siirtoa ensin Tulan ja sen jälkeen Izhevskin kivääritehtaalle.

Asetekniikan nopean kehityksen myötä lahjakkaalle miehelle löytyi ala, jossa tuotteelle oli varma ja melkein loputon kysyntä. Hugo Standertskjöld oli mukana kehittämässä kiväärituotantoa ja otti lopulta tehtaan vuokraajana koko tuotannon vastuulleen.

Hugo oli mukana kehittämässä kiväärituotantoa

Tuotanto moninkertaistui ja tehtailija rikastui niin että Venäjän virkamiehet jo hermostuivat liian edulliselta näyttäneeseen sopimukseen. Luovuttuaan kivääritehtaasta Standertskjöld rikastui vielä lisää ottamalla kunnostaakseen Tulan ammustehtaan.

Mikä sai menestyvän liikemiehen jättämään aseteollisuuden ja emämaan? Aulangon historiaan paneutunut opas Seppo Saarinen arvelee, että silkka koti-ikävä. Hugo kaipasi Suomeen, Hämeeseen ja sukulaistensa pariin.

Hugo Standertskjöldin rahojen siirto Venäjältä Suomeen oli erikoinen episodi. Hän halusi tallettaa varansa Suomen pankkiin, mutta pankki ei voinut ottaa niitä vastaan. Pankilla ei ollut omaisuudelle kylliksi vakuuksia. Hyvä on, kertoo Seppo Saarinen, Hugo päätti siis ryhtyä tuhlaamaan rahojaan. Hän osti mm. maatiloja ja ryhtyi viljelijäksi.

Onni suosi uutuuksien kokeilijaa ja omaisuus karttui. Hugo Standertskjöld osti sukulaiseltaan Kaukaalta konkurssikypsän lankarullatehtaan ja päätti aloittaa modernin selluloosan teon. Tottakai se jatkuvasti laajentunut tehdas menestyi, ja siitä sai alkunsa Kaukas Oy. Eversti hankki myös Inkeroisten tehtaan puuhiokkeen ja sellun tekoa varten sekä valtavat metsämaat puun saantia turvaamaan.

Nykyinen Aulanko on Hugon tunnetuin luomus

Karlbergin runsaat 130 vuotta sitten omistanut Venäjän armeijassa palvellut kenraali Eberhard Galindo oli siirtymässä emämaahan ja päätti myydä Luhtialasta Karlbergin kartanonsa. Hän tarjosi sitä Suomeen palanneelle Hugo Standertskjöldille, joka päätti tehdä kaupat välittömästi ja tinkimättä.

Seppo Saarinen arvelee, että juuri koti-ikävän takia silloinen kapteeni halusi kartanon läheltä synnyinseutujaan. Hugo Standertskjöld omisti Helsingissä Pohjois-Esplanadin varrella palatsimaisen kaupunkiasunnon, jota hän oli vieraitaan ja juhliaan varten vielä korottanut yhdellä kerroksella. Karlbergista tuli kesäparatiisi.

Tarinan mukaan Karlberg rakennettiin rakastetulle ja tulevalla vaimolle. Seppo Saarinen tiivistää tarinan näin: Palvellessaan Puolassa Hugo tutustui sikäläisiin aatelisiin ja rakastui tulisesti kauniiseen puolalaiseen kreivittäreen. Karlberg olisi heidän lemmelleen sopiva ympäristö.

Kreivitär ilmoitti ettei hän ikinä tulisi Itämeren pohjoispuolelle

Saatuaan kesäkartanon kuntoon eversti lähetti Puolaan puhemiehen ja runsaat lahjat. Lahjat kyllä kelpasivat, mutta kreivitär ilmoitti ettei hän ikinä tulisi Itämeren pohjoispuolelle. Niinpä myöhemmistä naimatarjouksista huolimatta Hugo jäi perheettömäksi poikamieheksi, sanoo Seppo Saarinen.

Yhtä kaikki Hugo Standertskjöld rakennutti Karlbergiaan yli sadan työmiehen ja tuhansien hevoskuormallisten myötä edellä kuvatuksi romanttiseksi kokonaisuudeksi ja Karlbergin kalpeana varjona nähtäväksi Aulangoksi.

Kivinen metsä muuttui osin istutetuksi puistometsäksi Ruusulaaksoineen, suo lammeksi, muinainen hämäläisten linnavuori sai laelleen näkötornin. Kaikesta on jäljellä, tosin osin tuhottuna, mm. Onnentemppeli, jonka kummussa on kätkössä tarinan mukaan kultaraha, jonka löytäjälle eversti olisi luovuttanut koko Karlbergin.

Rauniolinnan piti olla komeampi kuin virran toisella puolella maaherran rakennuttama Parkin linnanraunio. Eversti mm. toi kaupunkiin Hämeenlinnan ensimmäisen auton. Vieraita kävi satamäärin ja kaikki olivat tervetulleita. Tiettävästi milloinkaan aiemmin tai sen jälkeen Suomessa ei ole nähty yhtä loisteliaita juhlia.

Ikä ja kilot erottivat Karlbergin ja sen rakentajan

Tultaessa 1900-luvulle Hugo Standertskjöldiä vaivasivat raskas ylipaino ja sairaudet. Helsingissä hän liikkui työnnettynä pyörätuolilla mukanaan oma terveydenhoitaja. Hän jaksoi yhä vähemmän käydä Karlbergissa ja huolehtia sen asioista.

Kartanokokonaisuutta kaupatessa everstin ajatus oli, että se säilyy yhtenä kokonaisuutena ja eräänlaisena lahjana nuorelle Suomelle, avoimena ihmisille. Aluksi Standertskjöld hieroi kauppaa valtion kanssa, mutta neuvottelut eivät johtaneet tulokseen.

Lahja nuorelle Suomelle, avoimena ihmisille.

Hämeenlinnan kaupunki halusi saada Karlbergin hallintaansa ja aloittaa siellä matkailutoiminnan. Valtuusto teki vaikean päätöksen ostaa vuonna 1926 kartano valtavine maineen seitsemän miljoonan markan hintaan. Kartanoiden yhteinen pinta-ala oli yli 1700 hehtaaria ja rakennuksia oli yli 150.

Hinta kuitenkin jo hirvitti kaupunginisiä ja Hämeenlinna ryhtyi myymään osia Karlbergista. Valtio mm. osti nykyisen puistometsän rauhoittaakseen ja pitääkseen sen avoimena. Hämeenlinna oli pääosakkaana vuonna 1927 perustetussa Matkailukeskus Aulanko-Karlberg Oy:ssä.

Tavallaan lopullinen päätös everstin ajalle oli Standertskjöldin rakennuttaman, hotelliksi muutetun huvilan palo tammikuussa 1928. Pahat kielet sanoivat hotellijohtajan sytyttäneen sen tahallaan. Paikalle nousi ennen talvisotaa nykyihmistenkin tuntema funkistyylinen hotellirakennus, joka samalla teki Aulangosta kansainvälisen vertailun kestävän matkailukeskuksen. Suuri omaisuus jaettiin omaisten kesken ja suuren osan otti valtio perintöveroina, kuten pramean Esplanadin talon.

Onnentemppelin kummussa on kätkössä tarinan mukaan kultaraha, jonka löytäjälle eversti olisi luovuttanut koko Karlbergin.

Mitä Aulangolla on jäljellä Karlbergista? Tunnetuimpia ovat varmastikin näkötorni, Graniittilinna, Joutsenlampi ja Metsälampi, muiden huvimajojen hävittyä jäljelle jääneet Ruusulaakson huvimaja ja Onnentemppeli, Kavaljeeri-vierastalo, Karhuluola portaineen, ranta- ja metsäpolut, tekosaaret, jotkut puiston rakennelmat ja vanhimmat istutukset. Jälkipolvet ovat muistaneet everstiä yhdellä ainoalla näköispatsaalla; luonnonkiveen kiinnitetty reliefi löytyy Aulangon puistosta.

Toukokuussa 1931 kotonaan Helsingissä kuolleen vapaaherra Hugo Standertskjöldin viimeinen sija löytyy sukuhaudasta synnyinpitäjästä Janakkalasta keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon hautausmaalta.