Tallinnan Mustamäe: Ei mellakoita vaan kodeissa kytevä hiljainen aikapommi

Mustamäessä asuu 65 000 ihmistä, heistä puolet on venäjänkielisiä, moni ilman passia. Tämä on Toinen Viro, Teine Eesti, kuten he itse sanovat. Näissä kortteleissa Suomea pidetään pelastusrenkaana, kirjoittaa Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Satu Miettinen.

Ulkomaat
Ajankohtainen kakkonen: Pahamaineiset lähiöt – Mustamäki
Ajankohtainen Kakkonen, pahamaineiset lähiöt: Mustamäe, Viro.

On helteinen ilta Mustamäessä, kaduilla ei näy ristin sielua, mutta asunnoista kantautuu kadulle tv:n ääniä ja juopunutta puheensorinaa. Huivipäinen mummo katsoo ikunnasta ohikulkevaa kissaa. Nuori nainen puhuu kännykkäänsä venäjää ja taluttaa lastenvaunuja. Mustamäessä asuu 65 000 ihmistä, heistä puolet on venäjänkielisiä, moni ilman passia.

Täällä ei näy savuavia autonromuja, ei mellakkapoliiseja, ei avointa protestia. Ei enää kuten Vapun alla 2007, kun Pronssisoturipatsaan siirtämisestä alkoivat pari yötä kestäneet mellakat. Kodeissa kytee hiljainen aikapommi: köyhyys ja osattomuus periytyvät sukupolvelta toiselle. Tämä on Toinen Viro, Teine Eesti, kuten he itse sanovat. Mieleen tulee hakematta Mari Alakosken romaani Sikalat, joka kuvaa suomalaisten siirtolaisten elämää Ruotsissa. Ei siis ihme, että näissä kortteleissa Suomea pidetään pelastusrenkaana. Kotiin jäävät kyynelsilmäiset silkohapset.

Vietin kesäkuussa muutaman päivän Mustamäessä – koko ajan pala kurkussa. Kuuntelin tarinoita lapsista, joilla ei ole kunnollisia sänkyjä. Sain kuulla isistä, jotka ajavat uusilla autoillaan lapsensa ikkunan alle, vain kertoakseen, ettei lapsi tälläkään kertaa saa tuliaisia Suomesta. Tai äideistä, joilla ei ole varaa ostaa verenpainelääkkeitä tai käydä hammaslääkärissä. Neuvostoaikana kasvaneille naisille on jäänyt sylin nälkä, omat vanhemmat tarjosivat ehkä vain nyrkkiä tai remmiä. Nyt pitäisi kasvattaa lapset, mutta eväät ovat vähissä. Miehiinkään ei voi luottaa, yksinhuoltajuus on yleistä, lapsilla on eri isät ja he kaikki ovat kateissa.

Ajankohtainen kakkonen: Pahamaineiset lähiöt – Mustamäki
Yksinhuoltajaäidit: Miten Viro on muuttunut?

Kesäilta on jo pitkällä, istun Mustamäen seurakunnan pastorin Tiina Klementin luona iltateellä. Tässä asunnossa sai alkunsa Mustamäen kirkko neljä vuotta sitten. Pastorin kotoa siirryttiin vuokralaiseksi rähjäisellä sivukujalla sijaitsevaan kellariin. Vuoden alusta kirkko on tarjonnut lähiön lapsiperheille ruokakasseja kerran viikossa, alussa ruokittiin 30 perhettä nyt jo 50. Pastori on huolissaan, pitkän miehitysajan satoa korjataan yhä: jäljelle jääneen arvotyhjiön moni on täyttänyt päihteillä, televisiolla tai materian kaipuulla.

Ajankohtainen kakkonen: Pahamaineiset lähiöt – Mustamäki
Isä Sergein, Kristinen ja Veronikan haaveet.

– Virossa moni tehtailee lapsia rahan takia, kertoo Tiina Klements. Hätkähdän, tulen maasta joka on rankattu maailman parhaaksi paikaksi tulla äidiksi ja jonka lapset ovat Unicefin mukaan parasta AAA-ryhmää. Suomalaiselle Viron kuukausittainen 278 euron vanheimpainraha ei kuulosta suuren suurelta. Mutta Viron palkkatasoon nähden korvaus on iso, ja kun sitä vertaa sikäläiseen 20 euron lapsilisään on summa suorastaan ruhtinaallinen.

Ajankohtainen kakkonen: Pahamaineiset lähiöt – Mustamäki
Norjalaisten apu muutti Kristiinan elämän.

Tiinan seurakunta Mustamäessä tekee sitä sosiaalityötä, johon Euroopan pienimmällä valtionvelalla ylpeilevällä Virolla ei ole varaa. Vai pitäisikö sanoa halua? 36-vuotias yksinhuoltajaäiti pelastettiin päihteiltä, hänet vaatetettiin, asunto remontoitiin, hän pääsi tekemään vapaaehtoistyötä ja lapsille ostettiin kengät. Maailman voi pelastaa, pelastamalla yhden ihmisen kerrallaan. Sen opin Mustamäen lähiössä, sadan kilometrin päässä Helsingistä.

Ajankohtaisen kakkosen Pahamaineiset lähiöt

Ruotsin Rinkeby aloitti Ajankohtaisen kakkosen Pahamaineiset lähiöt -sarjan. Sarjassa tutustutaan kesän aikana lähiöihin, joita turistioppaissa kehotetaan välttämään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.