Muinaisen merenlahden hautaröykkiöt tutkitaan Ulvilassa

Ulvilan Pirunkynnen pronssikautiset kiviröykkiöt sijaitsevat maanotto-alueella. Hautamuistomerkeiksi kasatut röykkiöt halutaan tutkia ennen kuin ne jäävät työmaan jalkoihin.

Kotimaa
Ulvilan Pirunkynnen pronssikautiset kiviröykkiöt tutkimuksen kohteena.
Jari Laasanen/Yle

Korkealta kalliolta on huimat näköalat ulvilalaiseen peltomaisemaan. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja mieleen tulee Satakunnan maakuntalaulun alkusanat: "Kauas missä katse kantaa yli peltojen..."

Kolme tuhatta vuotta sitten samalta kalliolta katsottiin hyvin erilaista maisemaa: Eletään pronssikautta, joukko ihmisiä kerää kiviä röykkiöksi, kivien alle on haudattu poltetun ruumiin jäännökset. Yhteisön menehtyneen jäsenen viimeiselle matkalle annetaan mukaan pronssiesineitä. Kalliota vasten hyökyvät meren aallot.

Arkeologi Esa Mikkola johtaa kaivauksia Ulvilassa, aivan Tampereentien kupeessa kohoavalla kalliolla. Alue on maanottoaluetta ja Museovirasto on tilattu tutkimaan kallion laella olevat pronssikautiset kiviröykkiöt ennen niiden jäämistä työmaan jalkoihin. Röykkiöstä on jäljellä enää pohja ja kiviä on kulkeutunut laajalle alueelle retkeilijöiden toimesta.

- Tämä kohde on tyypillinen muinaiseen ulkosaaristoon rakennettu kohde. Kyseessä on noin kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten kasattu pronssikautinen hautapaikka, Mikkola kertoo.

Asukkaat olivat maahanmuuttajia

Pronssikaudella harjoitettiin polttohautausta ja kiviröykkiöt ovat eräänlaisia hautamuistomerkkejä. Ulvilan Pirunkynnen kaksi röykkiötä tutkitaan ja toiveissa on löytää palaneita luita ja hyvällä tuurilla pronssiesineitä.

Jos tästä jotain löytyy niin todennäköisesti palaneita luita, eli vainajan maalliset jäännökset. Toiveessa on, että löytäisimme myös joitain pronssikoruja, mutta todennäköisyys sille on hyvin pieni.

Kenttätyönjohtaja Esa Mikkola

- Jos tästä jotain löytyy niin todennäköisesti palaneita luita, eli vainajan maalliset jäännökset. Toiveessa on, että löytäisimme myös joitain pronssikoruja, mutta todennäköisyys sille on hyvin pieni. Läntisen rannikon pronssikausi on melko vähälöytöistä. Pääasiassa palaneita luita. Pronssikautisia esineitä on löytynyt vain muutama sata kappaletta Suomesta. Pääasiassa miekkoja, tikareita ja koruja. Esineistö on pääosin skandinaavista ja manner-eurooppalaista. Eli alueen asukkaat ovat olleet todennäköisesti maahanmuuttajia, Mikkola kertoo.

Työmaalla ei paljon lapiota tarvita

Kaivaukset tapahtuvat hyvin pienellä alueella. Röykkiöiden pohjat ovat kallion päällä lähellä toisiaan. Lapiota ei työmaalla juuri tarvita.

- Tämä on aika selkeä tutkimuskohde sikäli, että kaivaukset rajoituvat hyvin tämän kalliopaljastuman alueelle. Aloitimme kaivaukset muutama viikko sitten ja nyt ollaan loppusuoralla. Otimme ensin pintaturpeet pois jotta saisimme kivikon esiin, valokuvattiin ja dokumentoitiin mittakaava piirtämällä. Nyt me sitten puramme kivikkoa vähitellen. Kerros kerrokselta alaspäin, kunnes saavutetaan kallion pinta.

Menneisyys ei jätä kylmäksi

Kokenutta arkeologia kiehtoo yhä edelleen melko rutiininomaisetkin kaivaukset. Menneisyyden jälkien tutkiminen ei jätä kylmäksi ammattilaistakaan.

- Suomen arkeologia on haastavaa salapoliisityötä, kun menneisyys ei ole niin helposti tarjottimella. Arkeologia on siitäkin hieno tieteenala, että se tuntuu kiinnostavan lähes kaikkia ihmisiä jollakin tasolla.

Kaikkihan me olemme jostain kotoisin. Jokaisella on omat sukujuurensa, jotka johtavat tuhansien vuosien taakse. Se, että me olemme täällä, on vuosituhat toisensa jälkeen vaatinut ne kaksi ihmistä, jotka ovat kohdanneet toisensa. Ehkä juuri sinun esivanhempasi on kantanut Pirunkynnen kiviröykkiöön Satakunnassa tyypillisen punaisen hiekkakiven, silmissään vainajan muistoa kunnioittava katse.