1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Juhani Karila (Kirjailija)

Juhani Karila: Gorilla

Aiheiltaan ja juonenkuljetukseltaan erikoinen mutta taitavasti kirjoitettu esikoisteos, novellikokoelma Gorilla herättää lukijoissa suuria odotuksia ja asettaa Karilalle varmasti paineita. Häneltä voi odottaa tulevaisuudessa oikeastaan mitä tahansa, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Juhani Karila. Kuva: Yle

” Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus/se siivet selkään saa” lauloi Junnu Vainio vuonna 1980 laulussaan nimeltään Panaman konsuli. Mielikuvituksen puutteesta ei lauluntekijääkään voi syyttää. Hänen laulujensa tarinat pitäytyvät kuitenkin tiukasti todellisuudessa, vaikka hän hieman todellisuuden rajoja venyttikin. Junnu Vainion yllä siteeratun laulun päähenkilö uneksii rankkaa työtä tehdessään olevansa joku aivan muu; Panaman konsuli, Lentäjä Viima tai sheikki Abdullah ja tietenkin hieman humalassa. Elämää on sillä tavalla hieman helpompi elää. Näin vilkas mielikuvitus armahtaa köyhää ja kovaosaista ihmistä.

Kaikenlaisen taiteen tekemisessä vilkas mielikuvitus lie keskeisin työkalu. Ilman sitä ei syntyisi yhtään mitään. Tuskin edes hyvää asiatekstiä syntyy ilman jonkinlaista mielikuvitusta. Hyvin vilkasta mielikuvitusta on käyttänyt myös Juhani Karila keväällä ilmestyneessä esikoisnovellikokoelmassaan nimeltään Gorilla. Kirjan on kustantanut Otava.

Novellien aiheet Jumalasta kanaan

Gorilla-kokoelmassa on 12 eri pituista novellia tai tarinaa. Lyhyin novelleista on vajaat kolmisivuinen ja pisin yli kaksikymmensivuinen. Novellien tarinoissa liikutaan hyvin laajasti aina ulkoavaruudesta Kemijoelle saakka uistelemaan haukia, eivätkä ne hauet olekaan mitään pieniä. Myös novellien hahmot vaihtelevat suuresti Jumalasta tavalliseen kanaan, joka osaa tappaa. Tietysti Juhani Karilan novellien hahmoja ovat myös aivan tavalliset ihmiset.

On sanottava suoraan, että Juhani Karilan taitavasti kirjoitetut novellit panivat minut koetukselle mutta jotenkin siitä selvisin. Olen perinteisen novellin ystävä, joka arvostaa tarinan oikeellisuutta ja todellisuuteen pohjautuvaa kerrontaa. En pidä erityisemmin tarinoista, joissa ympärillämme oleva maailma ja sen lainalaisuudet asetetaan koetteelle tai nakataan kokonaan nurkkaan. Jokin marquesilainen maaginen realismi vielä menettelee mutta kaikenmaailman avaruusfantasiat ja muunlainen todellisuudesta irtoaminen menevät minulta herkästi yli hilseen.

Itse pidin eniten Juhani Karilan kokoelman kahdesta novellista. Lyhyt novelli nimeltään Kuningasasema kertoo isän ja pojan välisestä suhteesta shakkipelin kautta. Aivan pienestä asti poika on tottunut ja oppinut voittamaan. Isä on antanut pojan voittaa muissakin peleissä kuin shakissa, kuten me isät herkästi toimimme lastemme kanssa. Pojasta kasvaa liian ylimielinen ja itserakas. Isä ja poika pelaavat ja poika häviää ylimielisyyttään. Hän on liian voitonvarma ja se kostautuu.

Esikoisteos herättää suuria odotuksia

Mielestäni Juhani Karila kuvaa tässä novellissa mainiosti monen nykynuoren tilannetta, missä nämä ovat tottuneet saamaan kaiken kuin itsestäänselvyytenä. Sitten kun kaikki ei menekkään kuten Strömsössä, masennutaan ja luovutetaan. Valitettavasti läheskään kaikki nuoret eivät ole oppineet häviämään, vaikka oikeassa elämässä joutuu varmasti myös häviämään. Mutta pitääkö häviämisen opettamisessa käyttää  väkivaltaa kuten novellissa Kuningasasema?

Gorilla-kokoelman parhaana novellina pidin sen pisintä novellia nimeltään Tarkka-ampujat. Sen tarina tapahtuu toisen maailmansodan Stalingradissa ja siinä ovat vastakkain saksalaiset ja neuvostoliittolaiset tarkka-ampujat tai molempien osapuolten heistä parhaat. Novellia lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että kirjoittaja on oikeasti perehtynyt Stalingradin taisteluun ja tarkka-ampujien rooliin siellä. Kuten Talvisodan paras tarkka-ampuja Simo Häyhä on kertonut, tarkka-ampujan tehtävä on hyvin yksinäistä ja tarkaan suunniteltua toimintaa. Ellei näin ole, tehtävä loppuu lyhyeen reikä omassa otsassaan. Karilan novellissa molempien osapuolien parhaat tarkka-ampujat tavallaan kilvoittelevat keskenään ja kunnioittavat toisiaan ammattimiehinä. Tuo kilvoittelu muistuttaa klassista kaksintaistelua toisenlaisin säännöin.

Juhani Karila kertoi esitellessään kirjaansa keväällä Kemijärvellä, että hän on kirjoittanut aivan pienestä saakka. Tämä pitkä harjoittelu mielestäni myös näkyy kirjan tekstin vaivattomuutena. Aiheiltaan ja juonenkuljetukseltaan erikoinen mutta taitavasti kirjoitettu esikoisteos Gorilla herättää lukijoissa suuria odotuksia ja asettaa Karilalle varmasti paineita. Häneltä voi odottaa tulevaisuudessa oikeastaan mitä tahansa. Kuin pisteenä iin päälle Juhani Karilan esikoisteos tuntuu myös mukavalta lukijan käteen. Sen pitelemisestä jää käsiin lämmin muisto. Antoisia lukuhetkiä.