Ämmästä alkaa ja arkkuun loppuu - maailmanennätysnimi yhdistää kantajiaan

Toimiminen Markku-liitossa on saanut yhdistyksen puheenjohtajan Markku Rimpelän pohtimaan etunimen merkitystä ihmisen identiteetille. Markku Järvelinin mukaan Markkujen kokoontuessa yhteishenki on korkealla.

Kotimaa
Markut Helsingin Tuomiokirkon portailla kesällä 2012.
Markut kokoontuivat Senaatintorille ennätystä tekemään elokuussa 2008.markkuliitto.fi

Elokuun lopulla vuonna 2008 Mohammedeilta riistettiin titteli, kun 1 281 Markkua kokoontui Helsingin Senaatintorilla yltäen Guinnessin ennätyskirjaan.

Ennätykseen johtanut tempaus oli Markku-liiton, Suomen ylivoimaisesti suurimman ja aktiivisimman etunimiyhdistyksen, järjestämä. Markku-liiton sihteerille, Söör Markun titteliä kantavalle Markku Järvelinille ennätystapahtuma oli ratkaiseva sysäys yhdistykseen liittymiselle.

- Se oli aika hektinen tilaisuus. Paikalla oli paljon toimittajia ja tietysti runsaasti Markkuja. Eri paikkakunnilta oli järjestetty paikalle järjestetty ihan bussikyytejä, jotka olivat pelkästään Markkuja täynnä, Järvelin muistelee viiden vuoden takaista kokoontumista.

Markkuja Senaatintorilla huudattanut yhdistyksen puheenjohtaja, ylimarkku Markku Rimpelä sen sijaan liittyi aikoinaan yhdistykseen kaveriporukan päätöksestä.

- Meitä asui Tampereella neljä Markkua aika lähekkäin. Eräänä yönä sitten päätettin, että nyt liitytään.

Syntyi pilke silmäkulmassa

Kun Markut kokoontuvat, kaikki ovat vain Markkuja.

ylimarkku Markku Rimpelä

Rimpelän mukaan Markku-liitto syntyi pilke silmäkulmassa 1990-luvun puolivälissä, kun viisi saman pöydän ääressä istunutta miestä huomasi kaikki olevansa Markkuja.

Huumori ei ole yhdistyksen toiminnassa unohtunut senkään jälkeen. Markkujen yhteinen vitsi kiteyttääkin ihmiselämän: ämmästä alkaa ja arkkuun loppuu.

Sekä Järvelinin että Rimpelän mukaan Markku-liiton toiminnassa vetoaa yhteisöllisyys.

- Kun Markut kokoontuvat, kaikki ovat vain Markkuja. Titteleillä tai millään muullakaan ei ole merkitystä. Se on jotenkin vapauttava fiilis, Rimpelä kuvailee.

- Jokin siihen ajaa, että samannimisia miehiä on yhdessä. Yhteishenki on sen verran hyvä, että sitä vaan haluaa kokoontua, Järvelin pohtii.

Toimiminen Markku-liitossa on saanut Rimpelän miettimään etunimen merkitystä ihmisen identiteetille. Vanhemmat haluavat aina kertoa nimellä jotain. Kun selvittää taustat, nimi saa uutta merkitystä.

- Äitini oli ehdottanut nimekseni Mauria. Isä oli kuitenkin tullut paikalle ja sanonut, että pojalle annetaan miehen nimi ja se on Markku.

Ei vanhin, mutta suurin

Markku-liitto on noin 1 600 jäsenellään Suomen selvästi suurin, muttei vanhin etunimiyhdistys. Omat yhdistyksensä on tai on ollut myös ainakin Sareilla, Sepoilla, Arjoilla ja Ullilla.

- Markut julistautuivat ensin vanhimmaksi, mutta sitten kantautui Sepoilta tietoa, että heidän yhdistyksensä oli aiemmin perustettu, Järvelin sanoo.

Etunimien välillä on ollut vuosien varrella yhteistyötä. Markut ja Sarit valitsivat välilleen jopa yhteyshenkilön, Rimpelä kertoo. Yhteyshenkilön etunimi oli Markku ja toinen nimi mikäs muukaan kuin Sari. Nykyisin Sari-yhdistyksen toiminta on kuitenkin hiipunut.

Markut tapaavat useamman kerran vuodessa. Vuosittain Markun päivänä 25.4. valitaan Vuoden Markku. Palkinnon ovat saaneet itselleen esimerkiksi curling-mestari Markku Uusipaavalniemi sekä Leningrad Cowboys -yhtyeestä tunnettu Markku "Mato" Valtonen. Tämän vuoden Markuksi valittiin lavastaja Markku Pätilä.

Markkujen kulta-aikaa olivat sotien jälkeiset vuodet. Markku-liiton tietojen mukaan huippuvuonna 1952 kastettiin 2 287 Markkua, ja vuoteen 1967 asti määrä pysyi yli tuhannessa vuosittain.

Nykyisin Markkuja poistunee rivistä enemmän kuin uusia tulee, sillä Markku-nimen saa vuosittain enää muutama kymmenen lasta. Nimitilastojen perusteella viitteitä suosion kasvusta kuitenkin on.

- En tiedä, onko Markku-liitolla ollut siihen asiaa, mutta ihan positiivinen suunta tämä on yhdistyksen kannalta, Järvelin kommentoi viimeaikaista kasvutrendiä.