70-luvulla autot eivät kurveilla komeilleet

Suomessa ajeltiin 1970-luvulla autoilla, joita ei aina voi kehua silmää hiveleviksi. Muodot olivat usein mielikuvituksettomia ja värit hohdottomia. Siitä huolimatta niistä pidettiin ja ne ajettiin loppuun niin, että monia yksilöitä löytyy enää vain automuseoista.

liikenne
Volvo Amazon ja Moskvitsh Elite
Volvo Amazon ja Moskvitsh Elite olivat yleisiä autoja 1970-luvun liikenteessä. Nyt harvinaisuuksia. (Myllyn vanhat autot)Pekka Sivukari / Yle

1960- ja 1970-luvun autot ovat nyt nostalgiaa ja museoesineistöä. Yle Teemalla esitettävä70-luvun sekahaku (siirryt toiseen palveluun)autoineen on tuonut monille enemmän tai vähemmän ajan kultaamia muistoja mieleen.

40 vuotta sitten ajettiin autoilla, jotka oli valmistettu 1960- ja 1970-luvuilla.

Vanhempiakin autoja oli tietysti liikenteessä, mutta nykyautoihin verrattuna tuon ajan autojen keski-ikä lienee ollut lyhyempi.

Moottoreilla ei merkistä riippuen ajettu satoja tuhansia kilometrejä ja kori oli nykyautoja helpommin ruostuvaa.

Automuseo on monen retroauton pelastus

Liperin Ylämyllyllä on toiminut 1990-luvun lopulta yksityinen museoMyllyn vanhat autot (siirryt toiseen palveluun).

Hirvosten museon toisella omistajalla, Keijo Hirvosella, on monia muistoja myös Fiat 600:sta
Hirvosten museon toisella omistajalla, Keijo Hirvosella, on monia muistoja myös Fiat 600:sta.Pekka Sivukari / Yle

Museon toinen omistajista ja perustajista, Keijo Hirvonen vaalii 1900-luvun alun autojen ohella myös uudemman ajan autojen historiaa.

Nuorin auto valmistevuodeltaan on Talbot Horizon vuosimallia 1984.

Osa autoista on omaa perua, osa taas ostettu omistajilta, jotka ovat arvanneet ajopelinsä olevan ehkä lajinsa viimeisimpiä.

Suomen suurimman automuseon yli 200 henkilöauton kokoelmista löytyy muun muassa monen hippisukupolvenkin unelma, kirkkaan keltainen Fiat 600.

- Tällaisen auton ostin itselleni jo vuonna 1964, jolloin se maksoi hieman alle 4 000 markkaa. Maksuaikaa sille saatiin kaksi vuotta.

Mielikuvitusta ei tuolloin juuri käytetty, lukuun ottamatta ehkä ranskalaisia autoja.

Keijo Hirvonen

- Ajoimme sillä ensimmäisenä vuonna jo noin 45 000 kilometriä. Kävimme muun muassa Lapissa. Matkatavarat telttoineen olivat katolle kiinnitetyssä kattotelineessä, muistelee Hirvonen.

Hirvoset ovat haalineet ja paljolti itse kunnostaneet alusta loppuun automuseonsa noin 4 000 näyttelyneliön tiloihin muun muassa 70-luvun Fordeja, joista Cortina-malli oli Suomessa yleinen.

Museosta löytyy myös Escorteja, jotka usein päätyivät ärhäkkyytensä ja helposti sutivan peränsä puolesta nuorison käyttöön. Myös lukuisat Opel-mallit saavat vedet kihoamaan silmiin.

Väreillä ja muodoilla ei pröystäilty

1970-luvun ajopelit olivat usein toistensa kaltaisia niin muodoiltaan kuin väreiltään.

1970 -luvulla ajeltiin autoilla, joiden värimaailma oli maltillinen
1970 -luvulla ajeltiin autoilla, joiden värimaailma oli maltillinen. Metallinhotovärit olivat nykyistä harvnaisempia.(Myllyn vanhat autot)Pekka Sivukari / Yle

- Mielikuvitusta ei tuolloin juuri käytetty, lukuun ottamatta ehkä ranskalaisia autoja, kuten Citroenit. Autot olivat muutoin vähän sellaisia laatikkomalleja, naurahtaa Keijo Hirvonen.

40 vuotta sitten ajeltiin autoilla, joissa ei elektroniikan kanssa juuri tullut ongelmia. Esimerkiksi Fiat 600:n kojetaulu on varsin pelkistetty: muutama mittari, varoitusvalo ja kytkimet valoille.

Auton polttimot saattoi vaihtaa kuka tahansa, eikä moottorin vaihto ollut mikään ihmesuoritus.

Vanhat autot saattoivat tuoda myöhemmillä vuosikymmenillä myös yllättäviä ongelmia.

Jos taloa ja siihen liittyvää autotallia rakennettaessa ei arvannut ottaa ”kasvun varaa”, niin saattoi käydä niin, että esimerkiksi myöhempien vuosikymmenten, nykyautoista puhumattakaan, autojen mitat olivat vanhoille autotalleille aivan liian suuret.