Konkari erottaa kasvupaikan mansikan makuvivahteista

Viiniasiantuntija pystyy kertomaan, millaisessa maassa ominaismakunsa juomaan antaneet rypäleet ovat kasvaneet. Maaperä antaa omat mausteensa myös kotoisten mansikoiden ja muiden marjojen makuvivahteisiin.

Kotimaa
Kaksi täyttä mansikkakoria.
Mari Karjalainen / Yle

Mausta voi muun muassa tunnistaa, onko mansikka kasvanut savi-, hiekka tai vaikkapa eloperäisessä maassa.

Hedelmä- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja, puutarhaneuvos Hannu Salon mukaan moni viljelijä pystyy kertomaan, miltä lohkoilta marjat ovat tulleet, jos vain poiminta-olosuhteet ovat olleet samat.

- Keruuajankohdan pitää olla sama ja marjatkin on parasta syödä samaan aikaan. Jos mansikkaa on vaikkapa säilytetty viileässä yön yli, maku menee sekaisin.

Maalajin vaikutus makuun on kuitenkin pieni, enemmän merkitystä on Salon mukaan lajikkeella ja säällä.

Aurinko ja lämpö makeuttajina

Lyhyt satokausi ei sinällään vaikuta mansikan makuun, mutta kuivuus lisää marjan kuiva-ainepitoisuutta eli sokereita.

- Marjoista tulee makeampia poutakaudella.

Mansikkaa ei siis pidä juottaa liian hyvin, jos mielii makeita marjoja. Maalaji onkin Salon mukaan vaikeampi kysymys.

- Tiiviillä savimailla mansikka on ehkä maukkaamman makuinen, mutta silloin ongelmana on liika tiiviys. Juuret voivat huonosti.

Mansikat, samoin kuin kurkut ja tomaatit ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä.

- Jääkaapista ja kylmästä suoraan otettuna monet marjat ja vihannekset maistuvat hieman happoisilta. Lämpö tuo ominaismaut takaisin, kertoo Salo.