Muinaisten egyptiläisten varvasrenkaat hämmentävät tutkijoita - muotia vai maagista terveydenhoitoa?

Kahden vainajan varpaista löydetyt kuparirenkaat eivät olleet rikkaiden hauta-aarteita. Tutkijat arvelevat, että niillä ehkä hoidettiin kipuja.

kulttuuri

Egyptiläinen hautalöytö on saanut tukijat ymmälleen: kaksi 3 300 vuotta sitten elänyttä egyptiläistä haudattiin rengas varpaassaan. Muinaisesta Egyptistä ei ole aiemmin löydetty vastaavanlaisia kuparisekoitteesta tehtyjä varvasrenkaita. Ennestään tunnetaan vain runsaat tuhat vuotta myöhemmin eläneen papin paksu kultarengas hänen muumionsa isossavarpaassa.

Arkeologit arvelevat, että kuparirenkaat eivät ole vainajan mukaan annettuja hauta-aarteita, vaan ne pujotettiin varpaaseen jo eläessä. Mahtoiko kyseessä olla muoti vai maaginen terveydenhoitokeino? Siihen tutkijoilla ei ole ainakaan toistaiseksi ole varmaa vastausta.

Jälkimmäiseen selitykseen viittaa se, että toisella luurankona löydetyistä vainajista oli useita jalka- ja muita vammoja. 35–45-vuotiaana kuolleella miehellä on eläessään täytynyt olla kovat tuskat, sillä luumurtumia on niin jalkapöydässä kuin sääriluussa. Osa ei ollut parantunut kunnolla.

– Häneltä oli ennen kuolemaa murtunut myös useita kylkiluita sekä kyynär- ja värttinäluu, kertoo kaivausten apulaisjohtaja Anna Stevens LiveScience-sivustolle antamassaan haastattelussa.

Rengas on vahingoittuneessa oikeassa jalassa, mistä tutkijat ovat saaneet pontta magiikkaan viittaaville selityksille. Vanhastaan tiedetään, että asioiden ympäröiminen oli muinaisessa Egyptissä vahva taikakeino, Stevens kertoo.

Vainajat eivät olleet vallasväkeä

Hoitavan varvasrenkaan teoriaa kuitenkin haittaa se, että toinen muinaisen Akhetatenin kaupungin hautausmaalta – nykyisestä Amarnasta – löytynyt vainaja vaikuttaa terveeltä. Hänen luurankoaan ei ole toistaiseksi tutkittu kovin tarkoin, eivätkä edes ikä ja sukupuoli ole vielä selvillä.

Hautausmaalle näyttää peitellyn yhteiskunnan koko kirjo, mikä tekee varvasrenkaallisten vainajien tunnistamisesta hyvin hankalaa. He eivät olleet kyllin varakkaita, jotta olisivat päässeet kalliohautaan, mutta jonkinlaisiin hautajaisiin heillä kuitenkin oli varaa.

Vainajat oli kiedottu kankaaseen ja kasvien varsista kudottuihin mattoihin. Kumpaakaan ei ollut varsinaisesti muumioitu, mutta tiukkaan kiedotut kääreet säilyttivät ruumiit muodossaan. Koska hautarosvot ovat käyneet heidän leposijoillaan jo kauan sitten, mahdollisista hauta-aarteista ei ole tietoa.

Stevens arvelee, että nyt tutkimuspöydälle päätyneet ihmiset elivät tyypillistä akhetatenilaisten elämää pienessä talossa jonkun vallanpitävän huvilan kyljessä. Tuota isäntää palvelemalla he saivat peruselantoa, muun muassa viljaa, Stevens uskoo.