Kalastus koskettaa suomalaisen sielua

Kalastaminen on vapautta, seikkailua, jännitystä ja ihmisiä syvästi yhdistävää toimintaa. Näillä sanoilla harrastusta ja elinkeinoa kuvataan Iso siika -antologian saatesanoissa.

kulttuuri
Kuva Iso siika-kirjasta
Jaakko Heikkilä / Iso siika-kirjasta

Maaseudun sivistysliitto järjesti viime syksynä kalastusaiheisen kirjoituskilpailun. Kilpailuun osallistui 543 pohjoiseen Suomeen sijoittuvaa kalakirjoitusta, joista 40 valittiin Lauri Oinon toimittamaan Iso siika -kirjaan.

Yksi antologiaan valituista kirjailijoista on oululainen freelancer-toimittaja Katariina Vuori novellillaan Hopealanttikylki.

- Uskoisin, että kalastusaiheen valinnalla Maaseudun sivistysliitto haluaa kiinnittää ihmisten huomion vaelluskalojen heikentyneisiin elinolosuhteisiin muun muassa jokien patoamisten takia, hän sanoo.

Valtamerikalastusta ja ongintaa

Thaimaasta löysimme Rapalan, joka osoittautui ottivieheeksi.

Katariina Vuori on itse tyypillinen mökkikalastaja, joka käy lasten kanssa ongella muutaman kerran kesässä. Kirjailijalla on omakohtaista kokemusta myös tavoitteellisesta kalastuksesta.

- Olin purjehtimassa viisi vuotta vuosituhannen vaihteessa, jolloin jouduimme kalastamaan itsellemme murkinaa vetouistelemalla. Avomerellä saaliiksi tarttui enimmäkseen tonnikalaa, doradoa ja korallialueilla niille tyypillisiä lajeja.

Muita eksoottisia saaliita olivat muun muassa pallokala St. Helenalla ja useat hait, jotka veivät syötit mennessään.

- Tavoitteellinen kalastus on hyvin erilaista, sillä syötteihin pitää tosissaan panostaa. Thaimaasta löysimme Rapalan, joka osoittautui ottivieheeksi. Myös repaleinen muovikassi toimi hyvin avomerellä, Vuori muistelee.

Perinteistä kalastusta ja sielunhoitoa

Vuoren novelli, Hopealanttikylki, kertoo liikuttavan tarinan pienen pojan kalastusreissusta. Tarinassa isänsä menettänyt Tapio-poika lähtee tuulastamaan vanhanaikaisilla välineillä sota-ajan Suomessa.

Rintamalle isänsä vastikään menettänyt Tapio hakee lohtua kalastuksesta. Terapeuttisena kalastusmuotona toimii tuulastus, jossa pimeä vesi ja isältä opitut asiat tuovat pojalle lohtua.

- Olen ollut itse kerran mukana kokeilemassa tuulastusta, mutta novellia varten kaivoin tiedot netistä. Esimerkiksi tuulastukseen tarvittava valo tuotettiin pärelampulla.

Katariina Vuoren teksteissä toistuu usein sota-aika.

- Ehkä sota-aika on suomalaisille tuttu, vaikka sitä ei olisi itse elänytkään, sillä siitä on puhuttu niin paljon.