Kirkkoon kyllästynyt ei halua muuttaa asioita vaan erota

Uskontotieteen professorin mukaan viime vuosien eropiikit ovat osa vuosikymmeniä jatkunutta kehitystä, jossa ihmiset ovat hiljalleen vieraantuneet kirkollisesta perinteestä.

Kotimaa
Virsikirjoja kirkon penkissä.
Yle

Kirkko kiinnostaa ihmisiä kritiikin kohteena, muttei vaikuttamisen kenttänä. Tällainen vaikutelma syntyy, kun katsoo sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) puheesta sekä Ylen viime vuotisesta Homoillasta syntyneitä eropiikkejä ja kirkollisvaalien äänestysprosentteja.

Eroakirkosta.fi-nettipalvelun mukaan (siirryt toiseen palveluun) Räsäsen kannanoton jälkeen viime viikolla kirkosta erosi kahdessa päivässä 3 500 jäsentä, kun normaali päivätahti tähän vuodenaikaan on noin 70 jäsentä päivässä

Voimakkain vastaavanlainen eroaalto tapahtui vuonna 2010 Ylen Ajankohtaisen kakkosen Homoilta-lähetyksen jälkimainingeissa. Lokakuun 12. lähetetyn ohjelman jälkeen kirkosta erosi loppuvuonna noin 56 000 ihmistä, kun koko aiemman vuoden aikana eronneita oli ollut noin 43 500. Tuolloinkin kritiikin kovin kärki kohdistui tv-keskusteluun osallistuneeseen Räsäseen ja hänen kannanottoihinsa.

Numeroiden valossa ihmiset reagoivat varsin hanakasti erityisesti uskontoon ja seksuaalisuuteen liittyviin kannanottoihin, mutta mielipide-erot eivät ole kuitenkaan lisänneet halua vaikuttaa kirkon asioihin sisältä päin.

Viime seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 17, vaikka myös uudistusmielisiä ehdokkaita oli vaaleissa tarjolla. Eteenkään nuoria vaikutusmahdollisuus ei kiinnostanut, sillä 16–18-vuotiaiden äänestysprosentti oli koko maassa vain 14,5.

Kirkon julkisuuskuva on epäselvä

Kirkon pitäisi Helsingin piispan Irja Askolan mukaan katsoa tiukasti peiliin ja miettiä, miksei se osaa viestittää kristittynä olemista kiehtovana. Jos viestintä ei onnistu, kristillisdemokraattisen puolueen kanta nousee Askolan mielestä niin suureksi, että ihmiset eroavat kirkosta.

Myös Helsingin yliopiston uskontotieteen professorin René Gothónin mukaan kirkon profiili on epäselvä. Gothóni kuitenkin korostaa, että eropiikit ja seurakuntavaalien alhainen äänestysaktiivisuus eivät ole odottamattomia tai yllätyksellisiä, vaan pitkään jatkuneen kehityksen seurauksia.

- Ihmisten sitoutuneisuus ylipäänsä on nykyisin vähäisempää, eikä uskonnolla ei ole arjessa enää niin suurta merkitystä. Ilmiön selittäjiä ovat kaupungistuminen, individualismi ja protestantismi, jossa kirkosta on tullut kuin sairaala. Luterilaisen jumalanpalveluksen tärkeimmässä osassa on saarna, mutta jos se ei miellytä, niin kirkko on helppo jättää. Myöskään liturgiaa ei enää tunneta, ja siksi kirkon symbolit näyttäytyvät merkityksettöminä, Gothóni toteaa.

Herätysliikkeet ja islam myötätuulessa

Samaan aikaan kun kirkon jäsenmäärä on laskenut, erilaisten herätysliikkeiden suosio kasvaa. Esimerkiksi Oulussa edellisissä seurakuntavaaleissa suurimmaksi ryhmäksi nousivat vanhoillislestadiolaiset. Myös seurakuntavaalien äänestysprosentit ovat tavallisesti korkeammat juuri uskonnollisten liikkeiden kotiseuduilla.

Professori Gothónin mukaan yhtäältä ihmiset haluavat itsenäistyä kaikista auktoriteeteista mutta toisaalta kaipaavat mystiikkaa ja ovat kiinnostuneita hengellisyydestä.

- Eurooppalainen kulttuuri elää murrosta, eikä ole vaikeaa ennustaa, että myös esimerkiksi islamin suosio tulee Euroopassa lisääntymään jyrkkyydestään huolimatta, Gothóni ennakoi.

Gothóni näkee, että maallistumisen seurauksena monet suomalaiset ajautuvat nurkkaan kohdatessaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Uskontoa kaivataan hädän hetkellä, ja silloin myös herätysliikkeet näyttäytyvät entistä houkuttelevampina.

- Erityisesti kriiseissä turvaudutaan uskontoon. Nyky-Suomessa kriisin sattuessa monet tukeutuvat alkoholiin, väkivaltaan tai muihin äärimmäisyyksiin, koska eivät osata käsitellä kriisiä, Gothóni sanoo.